"Aleksein tähden."
Hän astui pari askelta oveen päin, mutta kääntyi takaisin…
"Sinun tähtesi", lisäsi hän hiljaa.
Keisari hymyili kiittämättä häntä.
Keisari meni väristen takaisin huoneisiinsa.
Siellä oli kaikki hämärän verhossa. Kaupungissa loistavat tulet tunkeutuivat pistävinä kuin jonkin hirviön silmät syyssumun lävitse. Hirviön, joka odotti saalistaan…
Oh, sehän on järjetöntä!
Keisarinna pyyhkäisi kädellään silmiään ja säikähti omien sormiensa kylmyyttä.
Hän oli tahtonut olla yksin… Nyt hän huomasi, ettei yksinäisyys sopinut surullisina hetkinä. Punainen esirippu, joka kätki tulevaisuuden taakseen, ei tullut valoisammaksi.
Hän soitti. Käski kutsua rouva Vyrubovan luokseen. Annushka saisi kertoa… lukea…