"Siksi, teidän majesteettinne…"
Itsepintaisesti kuin lapsi, joka ei millään ehdolla tahdo antaa vakuuttaa itseään, Aleksandra Feodorovna palasi takaisin lähtökohtaansa.
"Mutta Rasputin puhuu rauhasta."
Hän ei huomannut omituista hymyä, joka karehti ruhtinattaren huulilla tämän poistuessa.
Rauhattomana hän käveli edestakaisin huoneessaan. Maria Feodorovnan sanojen vuodattama hieno myrkky alkoi vaikuttaa.
Marokko…? Siis Saksa?
Valtaryhtymä Ranska — Venäjä — Englanti! Pihdit, joiden tuli puristaa tuo kolmas väliinsä…
Se ajatus ei ollut uusi. Euroopan poliittinen maailma oli leikitellyt sillä kuin veitsellä, jonka terävyyttä ei osata arvostella.
Nyt huomattiin sen terävyys, tunnettiin sen kuuma viuhina aivan ihon yläpuolella. Sen kummitus ilmestyi taas kerran…
Kamarirouvan mielestä, joka riisui Aleksandra Feodorovnan, oli keisarinnan rasittumiseen syynä ihmemunkin näkyjen aiheuttama mielenliikutus. Aleksandra Feodorovnalle sattui uupumiskohtauksia siksi usein, että ne eivät suuresti huolestuttaneet hänen ympäristöään.