Hän keskeytti äkkiä ja sävähti aivan punaiseksi.
"Hänellä on voimia, joita nuo toiset eivät tunne", päätti hän lauseensa hetken vaitiolon jälkeen. "Hän kyllä kykenee suojelemaan itseään ja Venäjää."
"Itseään ja Venäjää .. niin kyllä!"
Annushka ojensihe salaa. Huoneen lämmössä, rakasta nimeä lausuttaessa, hän tunsi verensä uudelleen kuumenevan.
"Saastainen muuttuu puhtaaksi, kirous siunaukseksi, kun hän sitä koskettaa. Turmiollinen muuttuu nautinnoksi ja vapauttaa synnistä…"
Keisarinna kohotti katseensa.
Annushkan sanat tuntuivat hänestä omituisilta. Häntä vastaan huokui jotakin outoa, joka sai hänet värisemään ja ajoi kylmän virran hänen suoniensa läpi. Samaa, jota huokui Rasputinista, kun hän upotti katseensa keisarinnan silmiin. Tuska ahdisti häntä…
"Kuka tuo mies oikeastaan on, Annushka?"
Tietämättä mitä teki hän puristi Annushkan kättä, joka riippui velttona tuolin selkänojalta…
Rouva Vyrubova ei liikahtanutkaan vapauttaakseen kättään.