Ministeriössä vallitsi hämminki ja tolkuttomuus. Kalleuksia pakattiin ja vietiin turvaan. Pakolaisia lähti kaupungista.
Jyrinä kävi äänekkäämmäksi…
Tsarskoje Selossa vallitsi myrskyn edellä käyvä hiljaisuus. Kapinoitsijat olivat katkaisseet Pietariin vievän puhelinjohdon, kuriirit eivät kulkeneet. Ateriat ja teeajat kuluivat yksitoikkoisesti ja ikävystyttävästi, ja hermot olivat äärimmilleen jännitetyt.
Keisarin äkillinen saapuminen sai aikaan vaihtelua. Aleksandra
Feodorovna oli kärsimättömästi odottanut häntä… Suuriruhtinatar
Tatjana oli muutama päivä sitten sairastunut, Aleksein vointi oli
huonontunut.
Kun Nikolai sitten äkkiarvaamatta ilmestyi heidän keskelleen, pelästyi Aleksandra Feodorovna. Keisari oli harmaantunut ja masentunut. Hänen puheensa oli hidasta ja katkonaista, ikäänkuin hänen olisi ollut vaikea koota ajatuksiaan. Hän oli antanut käskyn, että duuman kokoontuminen oli vielä lykättävä. Vaikka lapsikin saattoi tajuta, että sellainen ärsytys pakostakin oli johtava romahdukseen.
"Kun saamme rauhan, menee kaikki ohitse", sanoi hän.
Hän puhui paljon rauhasta, — huomiotaherättävästi, äänessä kaipaava sävy. Ajattelematta, että Englannin asiamiesten korvat väijyivät palatsin suojissa.
Viivyttyään lyhyen ajan Tsarskoje Selossa, keisari matkusti uudelleen Mohileviin. Hän uskotti itselleen, että hänen läsnäolonsa siellä olisi tarpeen.
Tsarskoje Selossa kävi elämä hyvin hiljaiseksi. Yhteys Pietarin kanssa oli kokonaan katkaistu. Kerrottiin, että kaduilla riehuivat kumoustaistelut. Kukaan ei tiennyt mitään varmasti ja tarkemmin. Vai koetettiinko sitä salata?
Aleksandra Feodorovna valvoi lastensa vuoteiden ääressä. Hänestä tuntui, että aika kaikkine seikkailuineen kohisten riensi etäältä hänen ohitseen. Etteivät tämän ajan virtaukset enää lainkaan häntä koskeneet.