"Eihän!"
"He sanovat sen tapahtuneen hallituksen määräyksestä. Yksi heistä näytti minulle jonkun kirjelmän. Hallitus…
"Hallitus…?"
"Pietarin, majesteetti… Uusi… Vallankumous!"
Aleksandra Feodorovna alkoi vähitellen käsittää…
Tuo hirmuinen! Kummitus… Omituista! Se oli lähelle tultuaan saanut inhimilliset piirteet. Se ei enää ollut mitään kammottavaa! Vain väkivaltaa! Väkivaltaa pyhän miehen ruumista kohtaan. Miksi se häneltä ryöstettiin? Sekin? Eikö kaikki muu riittänyt?
Hän ei vieläkään voinut sitä käsittää. Puristaen Annushkan käsiä hän sopersi sammuvalla äänellä:
"Keisari palaa takaisin… Keisari palaa…" Kuin lapsi, joka koettaa rauhoittaa itseään alati toistetulla totuudella.
Annushka polvistui voihkien keisarinnan nojatuolin viereen. Heidän kyynelensä vuotivat yhteen…
Aleksandra Feodorovna oli kääntynyt suuriruhtinas Paavalin puoleen, pyytänyt häneltä suojaa ja apua valtaistuimen pelastamiseksi. Suuriruhtinas oli kieltäytynyt selittäen olevansa henkivartioston päällikkö vain hallinnollisessa suhteessa ja ettei hänellä ollut mitään tekemistä sotilaallisissa asioissa.