"Venäjän vierasheimoisille on turvattu heidän omat tapansa ja oikeutensa, Vladimir Aleksandrovitsh."
"Ase Venäjän mahdin kukistamiseksi, Venäjän yhtenäisyyden särkemiseksi."
Suuriruhtinas puhui terävästi ja käskevästi.
Keisari rypisti otsaansa. Hänen kasvoilleen tuli pingoittunut, miettivä ilme.
"Tahdon tarkastaa asiaa sinun näkökannaltasi, Vladimir Aleksandrovitsh.
Ei pidä tuomita hätäisesti. Kotimaisen aateliston tyrannius, sanoit?…"
Hän pudisti päätään. "Kuvernöörien tulee koettaa taltuttaa heidät rauhallisin keinoin. Paino synnyttää vastapainoa…"
Vladimir Aleksandrovitsh kohautti olkapäitään ja hymyili. Toisen kerran hän siirsi keskustelun painopistettä. Jätti sisäpolitiikan. Puhui joutavia, sivuasioita…
Noustessaan hän uudelleen otti puheeksi hallituskysymyksen. Äkillisesti, johdannotta, murtaakseen ylläköllä horjuvan keisarin vastustuksen.
Taaskin tuloksetta. Nikolai oli taipumaton. Sairaalloisella, poikamaisella uhkamielisyydellä hän puolustautui, uppiniskaisesti ja jäykästi…
Suuriruhtinaan täytyi poistua saamatta mitään aikaan. Hänen ilmeensä oli kova ja julma. Hyvä ei auttanut; siis väkivalloin… Kamarilla oli mahtava…