Hän meni suoraa päätä Maria Feodorovnan luo.
Laadittiin kruunustaluopumisjulistus, rakennettiin suunnitelmia keisarin pakottamiseksi se allekirjoittamaan.
Keisarillisen henkivartioväen päällikkö, parooni Freedericks, oli saatava liittoutuneiden puolelle.
Varovaiset tuntosarvet tunnustelivat paroonin kantaa.
Sanottiin, että hän oli järkkymättömän uskollinen perinnölliselle keisarille. Vladimir Aleksandrovitshin kulta alkoi vieriä, ja muutaman päivän kuluttua saattoi suuriruhtinas ilmoittaa liittoutuneille, että Freedericks oli saatu suostumaan kamarillan suunnitelmiin.
Maria Feodorovna Katarina II:n sädekehän loistossa!
Jäätyään yksin huoneeseensa hän aivan ahmi silmillään suuren keisarinnan kuvaa, silitteli sinistä ritarinauhaa, joka miehuuden ja miesmäisyyden juhlallisena tunnuskuvana kulki valtiattaren rinnan yli.
Ravistaa päältään tämän hovin orjuuttavat kahleet… Hallita!…
Hallita!…
Aleksandra Feodorovnaa pelotti yksinolo. Hänen uuden äitiydensä taakka kidutti häntä, antoi hänelle hysteerisille naisille ominaisen tarkkakuuloisuuden.
Päivää ennen keisarille tehtävää leikkausta ilmoitettiin parooni Freedericks hänen puheilleen. Keisarinna, joka aavisti pahaa, hätkähti hermostuneesti, kykeni vaivoin vastaanottamaan paroonin hallitsijattaren tyynellä arvokkuudella.