Freedericks säikähti hänen muotoaan. Nuo suloiset kasvot olivat kalpeat, totiset olivat silmät, jotka loivat tulijaan tuskaisen kysyvän katseen. Darmstadtin prinsessan synnynnäinen ujous teki hänen käytöksensä jäykäksi ja hieman kömpelöksi.
Tulijan kaunissointuinen ääni ja rehelliset saksalaiset kasvot rauhoittivat häntä hiukan.
Hän tiedusteli epäröiden paroonin asiaa.
Hitaasti ja varovaisesti Freedericks johti puheensa keisarin tilaan. Kuvaili monarkin kiihtynyttä mielentilaa, kuinka välttämätöntä hänen oli säilyttää tyyneys ja huolettomuus leikkauksen kestäessä. Johtui, kun arveli tarpeeksi rauhoittaneensa keisarinnaa, puhumaan vaarasta, joka uhkasi uutta hallitusta.
Keisarinna kuunteli häntä… kalpeana, kuivin huulin. Kun hän kuuli äitikeisarinnaa mainittavan, lysähti hän kokoon.
"Pitänette ehdottomana välttämättömyytenä antaa tästä keisarille tarkat tiedot, parooni?"
Parooni hämmästyi kysymystä. Sitäkin enemmän äänensävyä, jolla se tehtiin.
"Olen pitänyt parhaana olla puhumatta ennen leikkausta. Ja perehdyttää teidän majesteettinne tilanteeseen, ollakseni varustettu leikkauksen kestäessä mahdollisesti sattuvien tapausten varalta."
Hän hymyili rauhoittavasti.
"Henkivartiosto tottelee minua. Liittoutuneet eivät voi ryhtyä mihinkään tekemättä minua uskotukseen…"