Vastakohtien lietsojana oli parooni Freedericks. Hänen käytöksensä herätti luottamusta, hänen vaikutusvaltansa keisarillisiin henkivartiostoihin teki hänet välttämättömäksi… Ainoastaan Maria Feodorovnan sielussa kyti salainen epäluulo häntä kohtaan.
Naisen hienolla vaistolla hän vainusi vaaran, jo ennenkuin kylmästi harkitseva järki sen voi havaita, etsi ympäriltään suojaa, voitti puolelleen hoviministeri Vorontsov-Dashkovin, saadakseen hänestä urkkijan vakoilemaan paroonin toimia…
Hänen sielussaan nousivat ja laskivat ristiriitaisten tunteiden luode ja vuoksi.
Hänen hymynsä muuttui ärtyneeksi ja hajamieliseksi; hänen kauniiden kättensä liikkeet kadottivat ihaillun, levollisen viehättävyytensä…
Pelkäsikö hän ratkaisua?…
Suuren Katarinan kuva katseli hymyillen huoneeseen: muhkean hehkuva suu kaartui salaperäiseen, halveksivaan hymyyn häntä kohtaan, joka tuossa horjui ja epäröi.
Pilkkasiko hän heikkoja jälkeentulevaisiaan?… Hänen tiensä kulki typerän puolisonsa ruumiin yli, ja hän vuodatti kyyneliä antaessaan käskyn sielumessujen toimittamisesta vainajalle.
Jättiläispuuna hän kohosi korkeuteen, tukahduttaen rautaisesti puristavilla juurillaan hovin kapinalliset rikkaruohot.
Jälkimaailma oli antanut hänelle lisänimen "Suuri"…
Maria Feodorovna tähysteli levottomasti huoneen hämärään.