Hilpeä kerettiläisnainen, joka oli kieltäytynyt kiroamasta perittyä uskoaan, oli muuttunut vaiteliaaksi.
Rouva Vyrubova puhui isä Joannin ihmeellisistä parannustöistä.
Keisarinna kuunteli hymyillen. Jäykkänä ja hajamielisenä.
Muuan ääni kuului jostakin etäältä…
Vyrubova oli noussut.
"Käskeekö teidän keisarillinen majesteettinne, että suljen ikkunan?"
Aleksandra Feodorovna kielsi.
"Tänään on perjantai, niinhän?"
"Keskiviikko, teidän majesteettinne."
Väsyneihin silmiin tuli kysyvä ilme.
"Luulin, että… herra von Witte…?"