"Herra von Witte laskettiin tunti sitten audienssille."
Keisarinna mietti.
Jotakin erikoista siis. Nikolai tulisi huonolle tuulelle ja alakuloiseksi, olisi kiitollinen hymyilystä ja iloisista ilmeistä… Hän koetti hymyillä.
Voi, kovin vaikeata oli olla iloinen! Raskasta olla tässä maassa keisarinnana.
Aleksandra huomasi nuoren rouvan tutkivan katseen ja tarttui hellästi hänen käsiinsä.
"Olette levoton, ystäväni?"
Annushka pudisti päätään. Mutta hänen silmänsä puhuivat toista.
"Osaan kyllä kantaa kohtaloni, Annushka… Kaikki!"
Aleksandra Feodorovnan suupielet värähtivät.
"Keisarinnojen kohtalon…"