Hän kohotti katseensa, kohtasi Vyrubovan hämmästyneen, kysyvän silmäyksen.
"Isä Joann on kovasydäminen", lisäsi hän. Hiljaa, miettivästi, ikäänkuin itsekseen.
"Hän on pyhä mies, teidän majesteettinne."
Keisarinna hymyili vaivaloisesti. Hänen kätensä, jotka pitelivät kirjaa, alkoivat vavahdella. Tarttuivat kouristuksentapaisesti lehtiin. Rypistivät ne kasaan.
Pyhä mies!… Ja hänen tuomionsa oli julistettu…
"Vallanhimoinen pappi", kuiskasi ääni hänen sisimmässään, kerettiläisääni, joka ei tahtonut vaieta.
"Vallanhimoinen pappi!"
Hän tahtoi puhua, vaipui takaisin istuimensa silkkisille, vahvasti hajuvedelle tuoksuville patjoille, liikutti käsiään, sai sanan kuuluville, yhden ainoan…
"Nikolai!"
Se oli kuin avunhuuto… Hänen koko ruumistaan tempaisi.