ENSIMÄINEN KERTOMUS.
Madonna Francesca, jota eräs Rinuccio ja eräs Alessandro rakastavat, ei rakasta heitä kumpaakaan. Hän panee ovelasti toisen menemään kuolleena hautaan ja toisen tuomaan ruumiin haudasta, ja kun he eivät voi tehdä sitä työtä loppuun, niin hän karistaa heidät kimpustaan.
Kerronpa nyt, että Pistojan kaupungissa oli ennen sangen kaunis leskinainen, jota kaksi meidän firenzeläistämme, jotka oleskelivat siellä maanpaossa, toinen nimeltä Rinuccio Palermini ja toinen Alessandro Chiarmontesi, rakastivat tavattomasti, sattumalta häneen tutustuneina ja tietämättä mitään toisistaan. Ja kumpikin heistä toimiskeli salaa mikäli suinkin voi saavuttaaksensa hänen rakkautensa.
Tätä ylimysnaista, jonka nimi oli Francesca de' Lazari, suututtivat he kumpikin sangen usein lähettämällä hänen luokseen pyytelijöitä ja hänelle kirjeitä, joille hän varomattomasti kyllä kallisti ensin korvaansa. Mutta kun hän sitten tahtoi viisaasti peräytyä, eikä muuten voinut, niin johtui hänen mieleensä heidän kiusastaan päästäkseen viimein eräs hyvä ajatus. Ja se oli, että hän päätti vaatia heiltä palvelusta, jota hän ei arvellut heidän kummankaan hänelle tekevän, vaikka se olisikin mahdollinen. Ja elleivät he sitä tekisi, niin olisi hänellä kunniallinen tai todennäköinen tekosyy olla heidän anomuksiaan kuuntelematta. Ja suunnitelma oli seuraava:
Sinä päivänä, jolloin hänen mieleensä johtui tämä ajatus, oli Pistojassa kuollut mies, jota, vaikka hänen esi-isänsä olivatkin aatelisia, pidettiin huonoimpana ihmisenä mitä lienee elänyt ei ainoastaan Pistojassa, vaan koko maailmassa. Ja sitäpaitsi oli hän eläessään niin rujo ja kasvoiltaan ruma, että se, joka ei häntä tuntenut, olisi peljännyt häntä ensi kertaa hänet nähdessään. Ja tämä mies oli haudattu erääsen hautaan minoriittien kirkon ulkopuolelle.
Sen seikan arveli nyt leskivaimo olevan suureksi eduksi hänen aikeelleen.
Siksi sanoi hän eräälle palvelijattarelleen: Sinä tiedät harmin ja vaivan mitä nuo kaksi firenzeläistä, Rinuccio ja Alessandro, minulle joka päivä tuottavat pyynnöillään. Mutta minä en ole taipuvainen antamaan heille rakkauttani, ja karistaakseni heidät kimpustani sekä niiden suurten vakuutusten vuoksi, joita he tekevät, olen nyt päättänyt koetella heitä eräässä asiassa, jota he uskoakseni varmasti eivät tee. Ja niin pääsen tästä kiusaamisesta. Ja kuule, millä tavoin. Sinä tiedät, että tänä aamuna haudattiin minoriitti-munkkien kirkon luo Scannadio eli Jumalan-kaulan-leikkaaja (se oli nimeltään tuo kelvoton mies, josta yllä olemme puhuneet). Häntä pelkäsivät jo elävänäkin, saati sitten kuolleena, tämän kaupungin rohkeimmatkin miehet, kun he hänet näkivät. Ja sentähden mene ensin salaa Alessandron luo ja sano hänelle: Madonna Francesca lähetti sanomaan, että nyt on hetki tullut, jolloin sinä voit saada hänen rakkautensa, jota olet niin kauan himoinnut, ja päästä, jos tahdot, hänen luokseen, seuraavalla tavalla. Eräs hänen sukulaisensa kuljettaa jostakin syystä, jonka sitten saat tietää, tänä yönä hänen taloonsa Scannadion ruumiin, joka tänä aamuna haudattiin. Sitä ei madonna Francesca, joka pelkää Scannadiota, ruumiina kun hän on, tahtoisi, ja sentähden pyytää hän sinulta suurena palveluksena, että suvaitsisit mennä tänä iltana ensi unen aikaan sisälle siihen hautaan, johon Scannadio on haudattu, ja pukea hänen vaatteensa yllesi ja olla siellä kuin olisit itse kuollut, kunnes sinua tullaan noutamaan. Sitten annat nostaa mitään sanomatta tai paikalta liikahtamatta itsesi sieltä ja viedä madonna Francescan taloon, jossa hän ottaa sinut vastaan. Sen jälkeen saat jäädä hänen luokseen ja lähteä pois aivan mielesi mukaan, jättäen kaiken muun hänen huolekseen. Ja jos Alessandro lupaa sen tehdä, niin hyvä on. Mutta jos hän sanoisi, ettei hän tahdo sitä tehdä, niin sano hänelle minun puolestani, että älköön enää ilmestykö sinne, missä minä olen, ja varokoon, jos henkensä on hänelle kallis, lähettämästä minulle kirjeitä ja tervehdyksiä. Ja sen jälkeen sinä menet Rinuccio Palerminin luo ja sanot hänelle näin: Madonna Francesca sanoo, että hän on valmis täyttämään kaikki sinun halusi, jos sinä teet hänelle erään suuren palveluksen, nimittäin, menet ensi yönä puoliyön aikaan hautaan, johon Scannadio tänä aamuna haudattiin, ja otat hänet, sanomatta sanaakaan siitä, mitä näet tai kuulet, hiljaa sieltä ja kannat madonna Francescan kotiin. Siellä näet, miksi hän sitä tahtoo, ja saat häneltä, mitä haluat. Mutta jos et suvaitse tätä tehdä, niin älä enää koskaan lähetä hänelle kirjeitä äläkä puhuttelijoita.
Piika meni heidän kumpaisenkin luokse ja sanoi täsmällisesti molemmille, mitä oli käsketty. Ja he molemmat vastasivat, että he menevät vaikka helvettiin, ei ainoastaan hautaan, jos madonna Francesca tahtoo. Tyttö vei vastauksen ylismysnaiselle, joka alkoi nyt odottaa, olivatko he niin hulluja, että sen tekevät. Kun siis yö tuli ja oli ensi unen hetki, niin Alessandro Chiarmontesi riisuutui jakkusilleen ja lähti kotoaan asettuakseen Scannadion sijaan hautaan. Mutta matkalla tuli hänen mieleensä sangen pelokkaita ajatuksia, ja hän sanoi itsekseen: Oh, mikä nauta minä olen? Minnekä minä menen? Tai tiedänkö minä, vaikka hänen sukulaisensa olisivat huomanneet, että häntä rakastan, ja luulevat sellaista, jota ei vielä ole tapahtunut, ja teettävät hänellä tämän surmatakseen minut hautaan? Jos se niin tapahtuisi, kohtaisi paha minua, eikä saataisi vähintäkään maailmassa tietää mitään, joka vahingoittaisi heitä. Tai mistä tiedän, ehkä on joku vihamiehistäni, jota Francesca rakastaa ja jolle hän tahtoo tehdä tällaisen palveluksen, tämän minulle varustanut. Ja sitten hän sanoi: Mutta olettakaamme, ettei mitään tällaista tulisi ja että vain hänen sukulaisensa aikovat kantaa minut hänen taloonsa, niin täytyy minun kuitenkin uskoa, etteivät he tahdo Scannadion ruumista pitääkseen sitä sylissään tai antaakseen sen Francescan syliin, vaan on paremminkin luultavaa, että he tahtovat jotenkin rusikoida sitä, siksi, että Scannadio ehkä joskus teki heille jotain pahaa. Hän sanoi, että mitä kuulenkin, en saa puhua sanaakaan. Entä jos pistäisivät minulta silmät puhki tai kiskoisivat hampaat suusta tai ruhjoisivat käteni tai tekisivät jotain muuta sellaista pilaa, niin mihin joutuisin? Miten pysyä tyynenä? Ja jos puhun, niin he joko minut tuntevat ja ehkä tekevät minulle pahat, tai jos eivät sitä teekään, niin en minäkään saa mitään aikaan, sillä he eivät laske minua madonna Francescan pariin. Ja nainen sanoo sitten, että olen rikkonut hänen käskynsä, eikä ole koskaan minulle mieliksi.
Ja näin pakinoiden oli hän melkein kääntyä takaisin kotiinsa. Mutta suuri rakkaus ajoi häntä kuitenkin eteenpäin vastakkaisilla syillä ja sellaisella voimalla, että sai hänet johdetuksi haudan luo. Hän avasi sen, ja kun hän oli mennyt sisään ja riisunut Scannadion ja pukeutunut itse ja sulkenut kannen ja asettunut Scannadion paikalle, niin johtui hänen mieleensä taas, millainen tuo mies oli ollut, ja muuta, mitä hän oli kuullut tapahtuneen yöllä, ei ainoastaan kuolleitten hautajaisissa, vaan muuallakin. Ja silloin alkoivat kaikki karvat hänen päässään nousta pystyyn ja hän arveli joka hetki, että nyt Jumalan-kaulan-katkaisija kohoaa paikaltaan ja leikkaa häneltä kaulan. Mutta tulisen rakkauden avulla hän voitti nämä ja muut pelokkaat ajatukset, makasi paikoillaan kuin olisi ollut kuollut ja alkoi odottaa, mitä hänelle piti tapahtuman.
Kun keskiyö lähestyi, lähti Rinuccio kotoansa tekemään sitä, jonka hänen ihailtunsa oli ilmoittanut hänelle. Ja kulkiessaan hän joutui moniin ja monenlaisiin ajatuksiin siitä, mitä hänelle mahdollisesti saattaisi tapahtua, niinkuin että hän Scannadion ruumis seljässään voisi joutua signorian palvelijain käsiin ja tuomittaisiin noitana poltettavaksi, tai jos tästä tulisi tieto, vainajan sukulaiset alkaisivat häntä vihata, ja muihin samantapaisiin ajatuksiin, jotka olivat hänet melkein pysäyttää. Mutta sitten hän taas kääntyi ja sanoi: Ah, kieltäydynkö täyttämästä ensimäistä työtä, jota tämä ylimysnainen, jota olen niin suuresti rakastanut ja rakastan, minulta pyytää, ja varsinkin, kun voin täten ansaita hänen suosionsa. Ei, vaikka minun pitäisi nyt kuolla, minäkö en täytä sitä, mitä olen luvannut.