Calandrino pisti sen kiireesti suuhunsa ja alkoi maiskuttaa. Mutta heti, kun hän tunsi aloen kielellään, sylkäisi hän sen pois, voimatta sietää karvautta.
Kaikki katselivat toisiaan kasvoihin nähdäkseen, kuka sylkee pillerinsä pois. Eikä Bruno ollut vielä lopettanut jakeluansa, vaan jatkoi ikäänkuin ei olisi mitään huomannut, kun hän kuuli takanaan sanottavan: Heh, Calandrino, mitäs tämä merkitsee?
Bruno kääntyi silloin nopeasti, ja kun hän näki, että Calandrino oli sylkenyt omansa pois, niin hän sanoi: Odotappas, ehkä sai jokin muu syy sinut sen sylkemään pois. Kas tässä on toinen.
Ja Bruno otti sen toisen ja pisti Calandrinon suuhun ja jakeli edelleen niitä, jotka hänellä oli vielä jaettavana.
Jos jo ensimäinen oli tuntunut Calandrinosta katkeralta, niin tämä tuntui vielä paljoa katkerammalta. Mutta koska hän häpesi sylkeä sitä pois, niin piti hän sitä suussaan ja pureskeli hiukan, kunnes hänen silmistään siinä alkoivat vuotaa kyyneleet suuret kuin pähkinät. Ja viimein hän ei enää voinut, vaan heitti sen pois kuin edellisenkin.
Buffalmacco ja Bruno juottivat joukolle viiniä, ja kun he toisten kanssa tämän näkivät, niin he sanoivat, että varmaan Calandrino on varastanut sikansa itse. Ja oli niitäkin, jotka haukkuivat häntä siitä syystä ankarasti. Ja kun sitten muut olivat lähteneet pois ja Bruno ja Buffalmacco olivat jääneet Calandrinon seuraan, alkoi Buffalmacco: Olinhan minä koko ajan varma, että juuri sinä itse olit sen varastanut ja koetit uskotella meille, että se oli sinulta viety, päästäksesi juottamasta meitä edes yhden kerran, rahoilla, jotka siitä sait.
Calandrino, joka ei ollut vielä saanut sisästään aloen katkeruutta, alkoi vannoa, että hän ei ollut sitä vienyt. Silloin sanoi Buffalmacco: Paljonko sinä siitä sait, poika, puhu nyt totta. Saitko kuusi florinia?
Calandrino joutui tämän kuullessaan aivan epätoivoon. Mutta Bruno sanoi silloin hänelle: Kuules tosiaan, Calandrino, täällä joukossa oli eräs, joka söi ja joi meidän kanssamme ja sanoi minulle, että sinulla on täällä muuan nuori tyttö, jota sinä pidät luonasi ja annat hänelle kaikki, mitä saat kähmityksi. Ja hän oli varma, että sinä olet lähettänyt sen sian hänelle. Sinäkös olet oppinut ilveilijäksi. Sinä veit meidät kerran Mugnonen uomaan, kokoamaan mustia kiviä, ja kun olit pannut meidät juoksemaan joutavan jäljillä, niin menit itse pois. Ja sitten koetit meille uskotella, että olit löytänyt kiven. Ja nyt luulet saavasi vannomalla meidät samoin uskomaan, että sika, jonka sinä itse olet lahjoittanut tai myynyt, on sinulta varastettu. Me olemme jo tottuneet kujeihisi ja tunnemme ne. Nyt et voi enää tehdä meille sellaista. Ja suoraan sanoen, me otimme tehdäksemme taian siinä luulossa, että sinä lahjoittaisit meille kaksi paria salvokukkoja. Jos et sitä tee, niin me kerromme Tessa rouvalle kaikki!
Calandrino näki, ettei häntä uskottu, ja koska hän mielestään oli jo saanut kylliksi harmia eikä hän tahtonut lisäksi vielä korvankuumennusta vaimoltaan, niin hän antoi heille kaksi paria salvokukkoja. He taas suolasivat sian ja palasivat Firenzeen, jättäen maalle Calandrinon, joka sai pitää vahingon ja pilan hyvänään.