Niin kai, sanoi Bruno, tee vaan se leivällä ja juustolla näille tämän seudun herroille, sillä olen varma, että joku heistä on sen vienyt, mutta he ymmärtäisivät tarkoituksen eivätkä tulisi tänne.
Mitenkä se sitten olisi tehtävä? kysyi Buffalmacco.
Bruno vastasi: Se olisi tehtävä hyvillä inkivääräpillereillä ja valkoviinillä ja kutsuttava heidät sitä juomaan. Sitä eivät he epäilisi, vaan tulisivat. Ja voidaanhan inkivääräpillerit taikoa samalla tavalla kuin leipä ja juustokin.
Todellakin, sanoi Buffalmacco, sinä olet oikeassa. Ja sinä, Calandrino, mitäs sanot? Tehdäänkö niin?
Calandrino vastasi: Minä suorastaan pyydän sitä, Jumalan tähden, sillä jos edes tietäisin, kuka sen on vienyt, niin olisin jo puolta rauhallisempi.
No niin, sanoi Bruno, minä olen valmis tämän tähden ja sinua auttaakseni lähtemään Firenzeen saakka, jos annat minulle rahaa.
Calandrinolla oli noin neljäkymmentä soldoa, jotka hän nyt antoi Brunolle. Bruno meni Firenzeen erään tutun apteekkarin luo ja osti naulan hyviä inkivääräpillerejä, mutta teetti myöskin kaksi koiran-inkiväärästä, jotka hän leivotti tuoreen aloen sisään. Sitten hän antoi valmistaa niihin sokeripäällykset niinkuin toisissakin oli, ja teetti niihin pienen merkin, ettei erehtyisi tai vaihtaisi niitä muihin, vaan tuntisi ne oikein hyvin. Ja ostettuaan pullon hyvää valkoviiniä hän palasi maalle Calandrinon luo ja sanoi hänelle: Kutsu nyt huomenna kanssasi juominkeihin ne, joita sinä epäilet. Silloin on juhlapäivä, ja kaikki tulevat mielellään, ja minä taion tänä yönä Buffalmaccon kanssa pillerit ja tuon ne sinulle kotiisi varhain huomen-aamuna. Ja rakkaudesta sinuun minä otan jakaakseni ne itse ja teen ja sanon kaikki, mitä siinä on sanottava ja tehtävä.
Calandrino teki niin.
Kun sitten seuraavana aamuna oli kokoontunut hyvä joukko nuoria firenzeläisiä, jotka myöskin olivat täällä maalla, ja työmiehiä kirkon edustalle jalavan ympärille, niin tulivat Bruno ja Buffalmacco paikalle ja toivat rasiallisen inkivääräpillereitä ja pullon viiniä. Ja kun väki oli asetettu piiriin, puhui Bruno: Herrat, minun täytyy sanoa teille syy, miksi seisotte täällä, niin ettette vihoittelisi minulle, jos tapahtuisi sellaista, joka ei teitä miellyttäisi. Calandrinolta, joka on tässä, on toissa yönä viety kaunis sika, eikä hänellä ole aavistusta, kuka sen on ottanut. Ja koska sitä ei ole voinut häneltä viedä kukaan muu kuin joku meistä, jotka olemme tässä, niin antaa hän teille yhdelle toisensa jälkeen näitä inikivääräpillerejä ja juoda päälle, nähdäkseen, kenellä se on. Ja tietäkää jo kohta, että se, joka on sian ottanut, ei voi pilleriään niellä, vaan maistuu se hänestä katkerammalta kuin myrkky ja hän sylkee sen pois. Ja ettei sille henkilölle tulisi moista häpeää kaikkien läsnäollessa, niin on ehkä parasta, että se, jolla se mahdollisesti on, tunnustaa asian ripillä herra papille, niin minä luovun tästä toimituksesta.
Mutta kaikki, jotka siellä olivat, sanoivat, että he syövät mielellään. Silloin Bruno järjesti heidät riviin, asetti Calandrinon joukkoon ja ryhtyi toisesta päästä alkaen jakamaan heille kullekin pillerejä. Ja kun hän tuli Calandrinon kohdalle, otti hän toisen niistä koiraninkiväärästä tehdyistä ja pani sen hänen käteensä.