Sinä tahtoisit minua huutamaan sieluni paholaiselle, sanoi Calandrino. Minä sanon, vaikket minua usko, että menen vaikka hirteen, jos se ei ole minulta varastettu!
Silloin kysyi Bruno: Mitä? Kuinka se voisi olla mahdollista? Näinhän minä vielä eilen sen täällä. Luuletko sinä voivasi uskotella minulle, että se on varastettu?
Niin vaan on kuin minä sanon, vastasi Calandrino.
Oh, sanoi Bruno, voiko se olla mahdollista?
Aivan varmaan, vastasi Calandrino, se on niin. Ja siitä minä olen onneton, enkä tiedä, miten nyt palata kotiin. Vaimo ei minua usko, ja vaikka uskoisikin, en saa enää koko vuonna rauhaa häneltä!
Silloin sanoi Bruno: Jumaliste, se oli paha teko, jos se on totta. Mutta sinä muistat, Calandrino, että minä eilen neuvoin sinua sanomaan näin. Minä en tahtoisi, että sinä yhtaikaa kujeilisit vaimosi ja meidän kustannuksellamme.
Calandrino alkoi taas huutaa ja sanoa: Ja miksi te pakotatte minut epätoivoon ja vannomaan kautta Jumalan ja pyhimysten ja kaikkien luotujen kappalten. Minä sanon teille, että sika on minulta viime yönä varastettu.
Silloin sanoi Buffalmacco: Jos niin on, täytyy miettiä, emmekö keksi keinoa, jolla saadaan se takaisin.
Ja minkä keinon me voisimme keksiä? kysyi Calandrino.
Buffalmacco sanoi silloin: Varmaankaan ei kukaan lndiasta ole tullut ottamaan sinulta sikaa. Joku näistä sinun naapureistasi sen on täytynyt olla. Ja tosiaan, jos sinä voisit saada ne koolle, niin minä osaisin tehdä taian leivällä ja juustolla, niin näkisimme kohta, kuka sen on vienyt.