Sen jälkeen sanoi Bruno: Tässä täytyy käyttää hiukan viekkautta. Sinä tiedät, Buffalmacco, miten saita Calandrino on ja kuinka mielellään hän juo silloin, kun muut maksavat. Menkäämme ja viekäämme hänet kapakkaan, ja siellä on pappi maksavinaan kaikki meidän kunniaksemme, eikä anneta Calandrinon maksaa mitään. Hän juo itsensä juovuksiin, ja kaikki käy sitten sangen hyvin, koska hän on yksin tilallaan.
Ja tehtiin niinkuin Bruno sanoi.
Kun Calandrino näki, ettei pappi antanut toisten maksaa, ryhtyi hän juomaan, ja jos hän ei paljoa tarvinnutkaan, pian hän oli hyvässä lastissa. Ja oli jo myöhä yö, kun hän lähti kapakasta ja meni, haluamatta enää illallista, kotiinsa. Ja luullen sulkeneensa oven hän jättikin sen auki ja meni vuoteesen. Buffalmacco ja Bruno lähtivät papin kanssa illalliselle, ja kun he olivat aterioineet, ottivat he eräitä työkapineita päästäkseen Calandrinon taloon ja menivät sitten hiljaa sinne, jonne Bruno oli heitä neuvonut. Mutta kun he näkivät oven auki, astuivat he sisään, päästivät sian irti ja kantoivat sen papin taloon. Ja kun he olivat panneet sen piiloon, menivät he maata.
Aamulla, kun viini oli haihtunut Calandrinon päästä, nousi hän ylös. Ja kun hän meni alas katsomaan sikaansa ei hän sitä nähnytkään, ja ovi oli auki. Sen vuoksi Calandrino kyseli yhdeltä ja toiselta, tiesivätkö he, kuka sian oli ottanut. Ja kun hän ei sitä löytänyt, niin nosti hän suuren metelin. Voi häntä, voi kurjaa häntä, häneltä oli varastettu sika!
Kun Bruno ja Buffalmacco olivat nousseet ylös, menivät he Calandrinon talolle kuulemaan, mitä hän sanoi siasta. Ja tuskin Calandrino heidät näki, huusi hän heitä melkein itkien ja sanoi: Voi minua, kumppanit, minulta on varastettu se minun sikani!
Bruno lähestyi häntä ja sanoi hänelle hiljaa: Ihme, että olet ollut kerrankin viisas!
Voi minua, vastasi Calandrino, minä puhun aivan totta!
Sano vaan niin, sanoi Bruno, huuda kovasti, että näyttää siltä kuin olisi käynytkin niin.
Calandrino huusi silloin kovemmin ja sanoi: Kaikkivaltias Jumala, minä puhun totta, se on minulta varastettu.
Mutta Bruno sanoi: Kas niin, aivan niin. Noin sinun pitää sanoa. Huuda kovasti, anna äänesi kuulua, niin sitä luullaan todeksi.