Kun he eräänä aamuna sattumalta olivat siinä toimessa erään kirkon edustalla, niin tapahtui, että muuan ylhäinen nainen, joka oli erään Englannin kuninkaan marsalkan vaimo, näki kirkosta tullessaan tämän kreivin ja hänen kaksi pikku lastansa, jotka pyysivät almua; ja hän kysyi kreiviltä, mistä hän oli ja olivatko nuo hänen lapsiansa. Siihen mies vastasi olevansa Picardiesta ja että hänen oli täytynyt kelvottoman vanhimman poikansa pahojen töiden tähden paeta sieltä näiden kahden kanssa, jotka olivat hänen lapsiaan. Ylimysnainen, joka oli sääliväinen, loi silmänsä tyttäreen ja mieltyi häneen suuresti, koska hän oli kaunis ja kohtelias ja suloinen, ja sanoi: Kunnon mies, jos suostut jättämään minulle tämän tyttösesi, niin minä otan hänet mielelläni, koska hän on hyvän näköinen. Ja jos hänestä tulee kunnon nainen, niin naitan hänet sopivaan aikaan, sillä tavalla, että hänen käy hyvin.
Kreiviä miellytti suuresti tämä pyyntö ja hän vastasi heti, että hän suostuu, ja antoi kyyneleitä vuodattaen lapsensa hänelle ja sulki hänet parhaiten hänen suosioonsa. Ja kun hän siten oli saanut tyttärensä turvaan ja tiesi hyvin, kenen luokse, niin arveli hän, ettei hänen sovi siellä oleskella kauempaa. Ja niinpä hän kulki almua anoen koko saaren poikki ja saapui Perotton kanssa Walesiin, suurella vaivalla, sillä hän ei ollut tottunut kulkemaan jalan. Siellä oli eräs toinen kuninkaan marsalkka, joka piti suurta hovia ja paljon palvelijoita; ja tämän hoviin tuli jonkun kerran sekä kreivi että hänen poikansa saamaan syömistä. Ja koska hovissa oli eräs mainitun marsalkan poika ja muita aatelismiesten poikia ja nämä harjoittivat kaikenlaisia lasten leikkejä, kuten esimerkiksi juoksua ja hyppyä, niin alkoi Perotto vähitellen sekautua heidän joukkoonsa ja teki taitavasti, jollei paremminkin kuin muut, kaikki kokeet, mitä he keskenään tekivät. Sen näki marsalkka erään kerran, ja kun pojan tavat ja käytös häntä miellyttivät suuresti, niin hän kysyi, kuka hän oli. Hänelle vastattiin, että hän oli erään köyhän miehen poika, joka kävi siellä silloin tällöin almua anomassa. Marsalkka antoi silloin pyytää poikaa mieheltä, ja kreivi, joka ei ollut mitään muuta Jumalalta rukoillutkaan, luovutti hänet hänelle mielellään, vaikka hänestä olikin raskasta hänestä erota.
Kun kreivi nyt oli pitänyt huolen pojasta ja tyttärestä, niin ajatteli hän, ettei hän enää tahdo oleskella Englannissa, ja sentähden lähti hän sopivassa tilaisuudessa Irlantiin. Ja kun hän oli saapunut Strangfordiin, pestautui hän erään sikäläisen kreivin vasallin rengiksi ja toimitteli kaikkia sellaisia asioita, jotka rengin tai tallipojan tehtäviin kuuluvat. Ja siellä hän oleskeli pitkät ajat, kenenkään häntä tuntematta, sangen epämukavissa ja vaivaloisissa oloissa.
Violante, nyt nimeltä Giannetta, varttui ylimysnaisen luona Lontoossa vuosiltaan ja kooltaan ja kauneudessa, ja saavutti ylimysnaisen, hänen miehensä sekä koko talonväen ja jokaisen hänet tuntevan suosion siinä määrin, että oli merkillistä sitä nähdä. Eikä ollut ainoatakaan, joka ei olisi hänen tapojaan ja käytöstään nähdessänsä sanonut, että hän on suurimman onnen ja kunnioituksen arvoinen. Ja siksi nyt ylimysnainen, joka oli ottanut hänet hänen isältään ja joka ei ollut saanut koskaan tietää, kuka hänen isänsä oli, paitsi sitä, mitä hän oli kuullut Gualtierilta itseltään, päätti hänet kunniallisesti naittaa, sen säädyn mukaisesti, johon hän luuli tytön kuuluvan. Mutta Jumala, ihmisten arvon oikea tuntija, joka tiesi Giannettan ylimysneidoksi ja että hän sai viattomasti kärsiä toisen rikoksen tähden, päättikin toisin. Ja täytyy uskoa, että se, mitä tapahtui, oli Hänen laupeutensa sallimaa, siinä tarkoituksessa, ettei tuo ylhäinen neito joutuisi halvan miehen käsiin.
Ylimysnaisella, jonka luona Giannetta eleli, oli miehestään yksi ainoa poika, jota hän ja isä suuresti rakastivat, paitsi sen vuoksi, että hän oli heidän lapsensa, vieläkin enemmän siksi, että hän sen kunnollaan ja ansioillaan ansaitsi. Sillä hän oli niin hyvätapainen ja reipas ja urhea ja kaunis muodoltansa, ettei vertaa. Hän oli iältään noin kuusi vuotta vanhempi kuin Giannetta, ja kun hän näki, että tämä oli ylen kaunis ja suloinen, niin hän rakastui häneen niin kovasti, ettei nähnyt häntä etemmäksi. Mutta koska hän luuli hänen olevan alhaista säätyä, niin ei hän edes tohtinut pyytää häntä isältään ja äidiltään vaimokseen, vaan vieläpä hän, peljäten saavansa nuhteita siitä, että oli ruvennut rakastamaan niin alhaista, piti rakkauttansa salassa miten suinkin voi. Ja sentähden kidutti se häntä paljoa enemmän kuin jos hän olisi sen ilmaissut. Niinpä tapahtuikin, että hän liiallisesta murheesta sairastui, ja vaarallisesti. Häntä parantamaan pyydettiin useita lääkäreitä, ja kun he olivat tutkineet yhden taudinmerkin toisensa jälkeen, mutta eivät voineet hänen tautiaan tyystin tuntea, niin olivat he kaikki toivottomia hänen paranemisestaan. Siitä kasvoi isän ja äidin tuska ja mielipaha niin suureksi, että suurempaa ei olisi voinut kantaa; ja monta kertaa he pyysivät hartaasti rukoillen pojaltaan tietoa, mikä hänen vaivansa syy oli, mutta silloin hän vastasi joko ainoastaan huoaten tai että hän tuntee aivan menehtyvänsä.
Mutta eräänä päivänä sattui, että kun hänen luonaan istui eräs lääkäri, joka oli sangen nuori, mutta tieteessä syvästi oppinut, ja piti häntä kädestä siitä paikasta, josta tunnustellaan valtimoa, niin Giannetta, joka kunnioituksesta äitiä kohtaan palveli huolellisesti poikaa, astui jostakin syystä kamariin, missä nuorukainen makasi. Tuskin nuorukainen tytön näki, niin tunsi hän, vaikkei virkkanut sanaakaan eikä liikahtanut, sydämessään rakkauden tulen entistä kiivaampana ja siksi hänen valtimonsa alkoi lyödä tavallista kovemmin. Lääkäri huomasi sen heti ja ihmetteli, mutta oli kuitenkin vaiti, nähdäkseen, kauanko tätä lyöntiä kestäisi. Kun Giannetta meni huoneesta, hiljeni lyönti, ja siksi lääkäri arveli osaksi jo keksineensä nuorukaisen sairauden syyn. Ja kun hän oli ollut vähän aikaa siellä, kutsutti hän Giannettan luokseen, ikäänkuin tahtoen jotain häneltä kysyä, mutta piti samalla sairasta kädestä. Giannetta tuli heti, ja tuskin ehti hän astua kamariin, niin nuorukaiselle tuli valtimon tykytys; ja kun tyttö oli poistunut, se lakkasi. Silloin lääkäri arveli saavuttaneensa täyden varmuuden, ja hän nousi ylös ja vei syrjään nuorukaisen isän ja äidin ja sanoi heille: Teidän poikanne terveys ei riipu lääkärien avusta, vaan se on Giannettan käsissä, jota nuorukainen, mikäli eräistä merkeistä olen selvästi huomannut, tulisesti rakastaa, vaikkei tyttö sitä huomaa, mikäli minä olen havainnut. Nyt tiedätte, mitä teidän on tehtävä, jos hänen henkensä on teille kallis.
Ylimys ja hänen puolisonsa olivat tämän kuullessaan tyytyväisiä, että oli edes jokin keino heidän poikansa pelastukseksi, vaikka heistä olikin kovin raskasta, että tuo keino oli juuri se, miksi he sitä pelkäsivät, nimittäin että heidän oli annettava Giannetta pojalleen vaimoksi. He menivät siis, kun lääkäri oli lähtenyt, sairaan luokse, ja äiti puhui hänelle näin:
Poikani, minä en olisi koskaan luullut sinun salaavan minulta mitään toiveitasi, enkä varsinkaan silloin, kun näet riutuvasi sentähden, etteivät ne mielestäni voi täyttyä. Sillä sinun olisi tullut ja tulee olla varma siitä, ettei ole mitään, jota en tekisi sinua tyydyttääkseni, vaikka se olisi hieman sopimatontakin, aivan kuin tekisin sen omaksi hyväkseni. Kun kuitenkin olet niin menetellyt, on Jumala toki ollut armahtavaisempi sinulle kuin sinä itse ja ilmaissut minulle sinun vaivasi syyn, ettet tähän sairauteen kuolisi. Ja se ei ole mitään muuta kuin ylenpalttista rakkautta, jota tunnet jotakin nuorta tyttöä kohtaan, kuka hän sitten lieneekin. Ja totisesti sinun ei olisi tarvinnut hävetä tätä ilmaista, sillä sinun ikäsi vaatii sitä, ja ellet voisi rakastua, niin pitäisinpä sinua melkoisen epäkelpona. Älä siis, poikani, arastele minua, vaan paljasta minulle turvallisesti kaikki toivomuksesi, ja heitä pois synkkämielisyys ja ne ajatukset, joita haudot ja joista tämä sairaus johtuu. Ja rohkaise itsesi ja ole varma siitä, ettei ole mitään sellaista, jota saatat minulta iloksesi vaatia ja jota minä en vointini mukaan tekisi, sillä minä rakastan sinua enemmän kuin omaa henkeäni. Karkoita pois häveliäisyys ja pelko ja sano minulle, voinko minä tehdä mitään rakkautesi edistämiseksi. Ja jos et näe minun pitävän siitä harrasta huolta ja sitä sinun tähtesi toteuttavan, niin sano minua julmimmaksi äidiksi, mikä milloinkaan on pojan synnyttänyt.
Kun nuorukainen kuuli äidin sanat, niin hän ensin häpesi, mutta sitten hän ajatteli, ettei yksikään muu voisi paremmin kuin hän hankkia hänen toiveilleen tyydytystä, joten hän karkoitti häveliäisyytensä ja sanoi näin:
Madonna, mikään muu seikka ei saanut minua salaamaan rakkauttani teiltä kuin se, että olen nähnyt paljon henkilöitä, jotka, kun ovat itse tulleet vanhoiksi, eivät tahdo muistaa olleensa ennen nuoria. Mutta koska näen teidät tässä suhteessa älykkääksi, niin en ainoastansa ole kieltämättä, että se, minkä sanotte huomanneenne, on totta, vaan ilmaisenpa teille, kuka hän on, sillä ehdolla, että tulokset seuraavat, vointinne mukaan, teidän lupaustanne. Ja sillä tavalla voitte minut tehdä terveeksi.