Ylimysnainen (joka luotti liiaksi sellaiseen, jota hän ei sitten voinutkaan toteuttaa siinä muodossa kuin hän aikoi) vastasi hänelle huolettomasti, että hänen tulee vain turvallisesti ilmaista hänelle kaikki toiveensa. Sillä hän ryhtyy viivyttelemättä toimiin, niin että poika saa, mitä haluaa.
Äiti, vastasi silloin nuorukainen, meidän Giannettamme suuri kauneus ja kiitettävät tavat ja se, etten ole voinut saada häntä huomaamaan enkä säälimään rakkauttani, sekä myöskin, etten ole tohtinut ilmaista sitä kenellekään, ovat minut saattaneet tilaan, jossa minut näette. Ja ellei se, mitä olette minulle luvannut, tavalla tai toisella toteudu, niin olkaa varma, että elämäni on lyhyt.
Äiti, josta hetki näytti soveliaammalta lohdutuksiin kuin moitteihin, vastasi hymyillen: Ah, poikani, tämänkö tähden sinä siis rupesit kärsimään? Ole rauhallinen ja jätä kaikki minun huolekseni, niin pian paranet.
Nuorukainen, jonka nyt täytti toivo, osoitti silloin lyhyessä ajassa valtavia toipumisen merkkejä. Siitä oli äiti hyvin tyytyväinen ja päätti siis koettaa, miten hän voisi toteuttaa sen, mitä oli luvannut. Ja hän kutsui eräänä päivänä Giannettan luokseen ja kysyi häneltä, ikäänkuin leikillä, sangen kohteliaasti, oliko hänellä ollenkaan rakastajaa.
Giannetta, joka tuli aivan punaiseksi, vastasi: Madonna, sellaisen köyhän ja kotoaan karkoitetun tytön kuin minä olen, joka elää toisten palveluksessa, niinkuin minä teen, ei pidä eikä ole hyvä ajatella rakkautta.
Siihen sanoi ylimysnainen: No, jos teillä ei ole, niin me annamme teille erään, jonka kanssa voitte elää tyytyväisenä ja iloita enemmän kauneudestanne. Sillä ei ole sopivaa, että niin kaunis tyttö kuin te elelee ilman rakastajaa.
Siihen Giannetta vastasi: Madonna, te olette ottanut minut isäni köyhyydestä ja kasvattanut minua kuin omaa tytärtänne, ja siksi minun tulisi täyttää kaikki teidän toiveenne. Mutta tässä en voi niitä täyttää, ja uskon tekeväni siinä oikein. Jos te haluaisitte antaa minulle miehen, niin häntä tahtoisin rakastaa, mutta muita en. Sillä kun minulle ei ole isiltäni jäänyt muuta perintöä kuin siveys, niin sitä aion suojella ja varjella niin kauan kuin elämääni riittää.
Nämä sanat tuntuivat ylimysnaisesta aivan vastaisilta sille asialle, johon hän aikoi päästä, voidakseen täyttää lupauksensa pojalle, joskin hän älykkäänä naisena ihailikin suuresti tytön menettelyä. Siksi hän sanoi: Kuinka, Giannetta? Jos itse kuningas, joka on nuori herra, kuten sinä olet sangen kaunis tyttö, toivoisi sinulta jotakin rakkauden suosiota, niin kieltäisitkö häneltä?
Siihen vastasi Giannetta heti: Väkivaltaa voisi kuningas minulle tehdä, mutta minun suostumuksellani ei hän saisi koskaan minulta muuta kuin mikä on kunniallista.
Ylimysnainen ymmärsi nyt, millainen tyttö oli mieleltään, ja siksi hän säästi sanoja ja päätti panna hänet kokeesen. Ja niinpä hän sanoi pojallensa, että kun hän paranee, hän toimittaa Giannettan hänen kanssaan samaan kamariin ja että pojan on koetettava saada häneltä, mitä haluaa, sillä hänestä ei näyttänyt kunnialliselta saarnata kuin parittaja poikansa puolesta ja rukoilla hänen ihailtuansa. Siihen ei nuorukainen ollut millään muotoa tyytyväinen ja hän tuli yhtäkkiä taas paljoa huonommaksi. Tämän nähdessään äiti ilmaisi Giannettalle aikeensa, mutta kun hän huomasi hänet entistään jyrkemmäksi, niin kertoi hän miehellensä, mitä oli tehnyt. Ja vaikka se tuntuikin heistä raskaalta, niin päättivät he yksimielisesti antaa Giannettan pojalleen vaimoksi, haluten mieluummin pitää poikansa elävänä ja vaimon seurassa, joka ei ollut hänelle sopiva, kuin kuolleena ja ilman vaimoa. Ja niin he monien puheiden jälkeen tekivät.