Sodan aikana tapahtui, että Ranskan kuningatar sairastui vaarallisesti; ja kun hän tunsi kuolemansa lähestyvän, niin hän ripitytti syntiensä painamana hurskaasti itsensä Rouenin arkkipiispalla, jota kaikki pitivät sangen pyhänä ja hyvänä ihmisenä. Ja muitten syntiensä mukana hän kertoi, mitä suurta vääryyttä Antwerpenin kreivi oli hänen tähtensä saanut kärsiä. Eikä hän tyytynyt sanomaan hänelle ainoastaan tätä, vaan kertoi monien muiden arvokkaiden miesten kuullen kaikki, miten se oli tapahtunut, ja pyysi heitä kuninkaan kanssa toimimaan niin, että kreivi, jos hän eli, tai joku hänen lapsistaan, ellei hän itse elänyt, asetettaisiin entiseen arvoonsa. Eikä hän kauan sen jälkeen elänytkään, vaan lähti tästä maailmasta ja hänet haudattiin kunniakkaasti.
Kun tästä ripistä kerrottiin kuninkaalle, niin hän huokaisi suruissaan kunnon miehelle tehdyn vääryyden tähden ja huudatti sitten heti koko sotajoukossa ja sitäpaitsi monissa muissa paikoissa, että se, joka antaa hänelle tietoja Antwerpenin kreivistä tai jostakusta hänen lapsistaan, saa häneltä tavattoman palkinnon kustakin heistä, sillä hän oli kuningattaren ripistä nähnyt hänet syyttömäksi siihen, jonka tähden hän oli mennyt maanpakoon, ja aikoi palauttaa hänet entiseen arvoonsa ja vielä suurempaankin.
Kun kreivi, tallirengin muodossa, tämän kuuli ja ymmärsi, että se oli täyttä totta, niin hän meni heti Giachetton luokse ja pyysi häntä tulemaan kanssaan Perotton puheille, sillä hän tahtoi ilmaista heille miehen, jota kuningas haeskeli. Ja kun he sitten olivat kolmin yhdessä, niin kreivi sanoi Perottolle, joka oli jo aikeissa ilmaista itsensä: Perotto, tällä Giachettolla, joka on tässä, on sinun sisaresi vaimona, mutta hän ei ole saanut lainkaan myötäjäisiä. Ja ettei sisaresi jäisi myötäjäisittä, minä tahdon, että Giachetto eikä kukaan muu, saa sen suuren palkinnon, jonka kuningas lupaa sinusta; hän ilmoittakoon siis sinut Antwerpenin kreivin pojaksi, ja Violanten vaimokseen ja sinun sisareksesi, ja minut Antwerpenin kreiviksi, joka olen teidän isänne.
Tämän kuultuansa Perotto katsoi häntä tarkasti ja tunsi hänet heti ja heittäytyi itkien hänen jalkoihinsa ja syleili häntä ja sanoi: Isäni, olkaatte hyvin tervetullut.
Kun Giachetto kuuli, mitä kreivi oli sanonut, ja näki, mitä Perotto teki, valtasi hänet samalla kertaa sellainen hämmästys ja sellainen ilo, että hän tuskin tiesi, mitä tehdä. Mutta sitten hän uskoi kuulemansa ja häpesi suuresti loukkaavia sanoja, joita hän oli käyttänyt kreiviä kohtaan, kun tämä oli tallirenkinä, lankesi itkien hänen jalkoihinsa ja pyysi häneltä nöyrästi kaikkia entisiä solvauksiaan anteeksi. Ja kreivi antoi hänelle sangen suopeasti anteeksi ja nosti hänet ylös maasta.
Ja kun he sitten kaikki kolme olivat kertoneet toisillensa monituisia kokemuksiaan ja paljon itkeneet ja paljon iloinneet yhdessä, niin tahtoivat Perotto ja Giachetto puettaa kreivin, mutta siihen tämä ei millään muotoa suostunut, vaan tahtoi, että Giachetton oli sitten, kun hän oli saanut varmasti tietää saavansa luvatun palkinnon, esitettävä hänet kuninkaalle tällaisena ja tallirengin puvussa, tuottaakseen hänelle enemmän häpeää. Giachetto lähti siis kreivin ja Perotton seuraamana kuninkaan eteen ja tarjoutui ilmaisemaan hänelle kreivin ja hänen lapsensa, jos kuningas antaisi hänelle palkinnon, niinkuin oli kuulutettu. Kuningas tuotatti heti kaikista heistä määrätyt palkinnot, jotka olivatkin Giachetton silmistä ihmeelliset nähdä, ja sanoi, että hän saa viedä ne heti, jos ilmaisee todella kreivin ja hänen lapsensa, niinkuin oli luvannut.
Silloin Giachetto käännähti ja asetti kreivin, tallirenkinsä, ja
Perotton eteensä ja sanoi: Armollinen herra, tässä on isä ja poika.
Tytär, joka on minun vaimoni, ei ole täällä, mutta Jumalan avulla
saatte hänet pian nähdä.
Kun kuningas tämän kuuli, niin hän katseli kreiviä, ja vaikka tämä oli paljon muuttunut siitä, mitä hän oli ollut ennen, niin tunsi kuningas hänet kuitenkin, jonkun aikaa häntä katseltuaan. Ja melkein vesissä silmin nosti hän kreivin, joka oli polvillaan, ylös maasta ja suuteli ja syleili häntä. Ja hän otti ystävällisesti vastaan myöskin Perotton, sekä käski, että kreiville oli heti toimitettava sellaiset vaatteet ja palkolliset ja hevoset ja muut varustukset kuin hänen arvonsa vaatii, mikä heti tapahtuikin. Paitsi sitä osoitti kuningas myöskin Giachettolle suurta kunnioitustaan ja tahtoi saada tietää kaikki hänen entiset vaiheensa.
Ja kun Giachetto otti ne kalliit lahjat siitä, että oli ilmaissut kreivin ja hänen lapsensa, niin sanoi kreivi hänelle: Ota nämä herramme ja kuninkaamme anteliaisuuden lahjana ja muista sanoa isällesi, etteivät sinun lapsesi, hänen ja minun lapsenlapseni, ole äidin puolelta syntyisin kerjäläisiä.
Giachetto otti lahjat ja noudatti vaimonsa ja hänen anoppinsa Parisiin, jonne myöskin Perotton vaimo tuli. Ja siellä riemuittiin suuresti kreivin seurassa, jolle kuningas oli antanut kaikki hänen omaisuutensa takaisin ja tehnyt hänet ylhäisemmäksi mieheksi kuin hän oli ikänään ollut.