Sitten palasi kukin kuninkaan luvalla kotiinsa, mutta kreivi eli kuolemaansa saakka Parisissa kunniakkaampana kuin koskaan ennen.
YHDEKSÄS KERTOMUS.
Genovalainen Bernabò menettää Ambrogiuolon petoksen kautta vetonsa ja antaa käskyn, että hänen viaton vaimonsa on surmattava. Tämä pelastuu ja astuu miehen puvussa sultaanin palvelukseen. Hän tapaa pettäjän ja toimittaa Bernabòn Aleksandriaan, ja kun petturi siellä on rangaistu, pukeutuu jälleen naisen vaatteihin ja palaa miehensä kanssa rikkaana Genovaan.
Parisissa, eräässä majatalossa oli kerran muutamia rikkaita italialaisia kauppiaita, yksi yhdessä ja toinen toisessa liikeasiassa, niinkuin sellaisten tapana on. Ja kun he eräänä iltana olivat syöneet hauskasti yhdessä illallista, niin alkoivat he keskustella monenmoisista asioista, ja siirtyessään puheesta toiseen johtuivat he juttelemaan myöskin vaimoistansa, jotka oli jätetty kotiin. Ja eräs alkoi pilallansa puhua: En tiedä, mitä minun vaimoni nyt tehnee, mutta sen tiedän hyvin, että kun täällä saan käsiini tytön, joka minua miellyttää, niin pistän syrjään rakkauden, jota tunnen vaimoani kohtaan, ja hankin tästä täällä niin paljon huvitusta kuin taidan.
Toinen vastasi: Ja minä teen samalla tavalla. Sillä jos luulen, että vaimoni hankkii itselleen jonkun seikkailun, niin hän sen tekee, ja jos en sitä usko, niin hän tekee sen kuitenkin. Ja siksi on parasta mitata samalla mitalla; niinkuin aasi potkii, niin seinä vastaa.
Ja kolmas johtui puheessaan melkein samaan päätelmään. Ja lyhyesti sanoen: kaikki näyttivät olevan yhtä mieltä siitä, etteivät vaimot, jotka he olivat jättäneet yksin kotiin, kuluta suinkaan hukkaan aikaansa.
Ainoastaan yksi heistä, genovalainen, jonka nimi oli Bernabò Lomellino, väitti toista ja vakuutti saaneensa Jumalan erityisestä armosta vaimokseen naisen, joka oli täydellisin kaikissa avuissa, mitä naiselta voi vaatia, vieläpä kohtuullisessa määrin ritariltakaan tai ylimysnuorukaiselta, joten tuskin koko Italiassa oli hänen vertaistaan. Sillä hän oli kaunis ruumiiltaan, ja vielä aivan nuori ja virkeä, ja notkea vartaloltaan. Eikä ollut mitään, mikä naisen tehtäviin kuuluu, kuten esimerkiksi töiden valmistaminen silkistä ja muut sellaiset, joita hän ei olisi osannut tehdä paremminkin kuin kukaan toinen. Ja sitäpaitsi hän ei sanonut tietävänsä ainoaakaan pöytäpoikaa tai palvelijaa, tai miksi sellaista sanoisi, joka tarjoilisi huomaavaisemmin pöydässä herralleen kuin hänen vaimonsa teki, sillä hän oli ylen kohtelias ja älykäs ja sävyisä.
Sen jälkeen hän kehui, että hänen vaimonsa osaa ratsastaa paremmin hevosella, ohjata haukkaa, lukea ja kirjoittaa ja laatia laskuja kuin jos hän olisi kauppamies. Ja tästä ja monista muista kehumisista hän joutui viimein siihen asiaan, josta siellä keskusteltiin, ja vannoi valalla, ettei voi olla kunniallisempaa eikä siveellisempää vaimoa kuin hän. Ja siksi hän uskoi varmasti, että jos hän olisi kotoa poissa vaikka kymmenen vuotta tai aina, niin hänen vaimonsa ei antautuisi koskaan sellaisiin kujeihin toisten miesten kanssa.
Näiden kauppiaiden joukossa, jotka siten pakinoivat, oli eräs nuori kauppias Piacenzasta nimeltä Ambrogiuolo, ja kun hän kuuli tämän viimeisen ylistyksen, jonka Bernabò viritti vaimolleen, niin puhkesi hän maailman valtavampaan nauruun ja kysyi häneltä pilkalla, keisariko hänelle oli antanut tämän erikoisoikeuden, jota ei kenelläkään muilla miehillä ollut.
Bernabò vastasi hiukan suutuksissaan, ettei keisari, vaan itse jumala, joka voi tehdä hieman enemmänkin kuin keisari, oli hänelle sen armon antanut.