Bernabò tunnusti kamarin olevan sellaisen kuin Ambrogiuolo sanoi ja sitäpaitsi myöskin tuntevansa, että nuo tavarat olivat olleet hänen vaimonsa; mutta jatkoi, että Ambrogiuolo oli voinut saada joltakin talon palvelijalta tiedot huoneen rakenteesta ja samalla tapaa tavaratkin, joten hän, jos ei Ambrogiuololla ollut muuta sanottavaa, ei pitänyt näitä riittävinä tekemään häntä voittajaksi.
Silloin sanoi Ambrogiuolo: Tosiaan tämän olisi jo pitänytkin riittää. Mutta koska tahdot, että minun pitää puhua vielä enemmän, niin minä puhun. Sanonpa sinulle, että madonna Zinevralla, sinun vaimollasi, on vasemman rinnan alla isonlainen luomi, jonka ympärillä on noin kuusi kullankeltaista haiventa.
Kun Bernabò tämän kuuli, niin tuntui hänestä kuin häntä olisi pistetty puukolla sydämeen, sellainen oli hänen tuskansa. Ja hänen kasvonsa muuttuivat, ja vaikkei hän olisi sanonut sanaakaan, olisi hänestä huomannut sangen selvästi, että se, mitä Ambrogiuolo puhui, oli totta. Ja jonkun ajan kuluttua hän sanoi: Herrat, se, mitä Ambrogiuolo sanoi, on totta. Ja koska hän siis on voittanut, niin tulkoon luokseni koska haluaa, niin minä maksan hänelle.
Ja tosiaan sai Ambrogiuolo seuraavana päivänä koko summan.
Bernabò lähti nyt Parisista ja matkasi, sielussaan vaimolleen katkerana, Genovaan. Mutta kun hän lähestyi kaupunkia, ei hän tahtonut sinne mennä, vaan jäi hyvinkin kahdenkymmenen miglion päähän siitä maatilalleen, ja lähetti erään palvelijansa, johon hän luotti suuresti, kahdella hevosella viemään kirjettä Genovaan, kirjoittaen vaimolleen, että hän oli palannut ja että vaimon oli tultava palvelijan kanssa häntä vastaan. Mutta palvelijalleen antoi hän salaisesti käskyn, että kun hän tulee rouvan kanssa sellaiselle paikalle, joka näyttää hänestä sopivalta, on hänen armotta rouva surmattava ja palattava sitten hänen luokseen.
Kun palvelija saapui Genovaan ja oli antanut rouvalle kirjeen ja täyttänyt tehtävänsä, niin otti tämä hänet kovin iloissaan vastaan. Ja seuraavana aamuna nousi hän palvelijan kanssa satulaan ja lähti matkalle maatilaansa kohti. Sillä tavoin yhdessä ratsastaen ja puhellen kaikenlaisista asioista he sitten saapuivat erääseen sangen syvään ja yksinäiseen laaksoon, jota korkeat kalliot ja puut ympäröivät, ja se näytti palvelijasta sopivalta paikalta, jossa hän voi vaarattomasti täyttää herransa käskyn. Hän veti siis esiin väkipuukkonsa ja tarttui rouvaa käsivarteen ja sanoi: Madonna, rukoilkaa nyt Jumalaa sielunne puolesta, sillä kauemmaksi ette mene, vaan teidän täytyy kuolla.
Kun nainen näki puukon ja kuuli nämä sanat, sanoi hän kauhuissaan: Armoa, Jumalan tähden. Ennenkuin minut surmaat, sano edes, miten minä olen sinua loukannut, ettäs tahdot minut tappaa?
Madonna, vastasi palvelija, minua te ette ole loukannut millään tavalla. Mutta miten olette loukannut puolisoanne, siitä en tiedä mitään muuta kuin että hän käski minun armotta tappaa teidät tällä matkalla. Ja jos en sitä tee, uhkasi hän minut hirtättää. Te tiedätte hyvin, missä kiitollisuudenvelassa minä olen hänelle ja etten voi kieltäytyä mistään, mihin hän minua käskee. Jumala tietää, että minun on teitä surku, mutta minä en voi muuta.
Nainen sanoi itkien: Oi armoa, Jumalan nimessä, älä rupea ihmisen murhaajaksi, joka ei ole mitenkään sinua loukannut, ainoastaan tehdäksesi toiselle palvelusta. Jumala, joka näkee kaikki, tietää, etten minä ole koskaan tehnyt mitään, josta minun tulisi saada mieheltäni tällainen palkka. Mutta jättäkäämme se asia. Sinä voit, jos tahdot, samalla kertaa täyttää Jumalan ja herrasi ja minun tahtoni, ja sillä tavalla, että lahjoitat minulle ainoastaan jakkusi ja huppuvaippasi ja otat nämä minun vaatteeni, jotka sinä viet palatessasi herrallesi ja minun herralleni ja sanot, että olet minut surmannut. Minä vannon sen hengen kautta, jonka siten minulle lahjoitat, että häviän täältä ja menen niin kauas, ettei hän etkä sinä eikä kukaan tällä seudulla saa minusta koskaan mitään tietää.
Palvelija, joka olisi tappanut hänet vastenmielin, tuli helposti sääliväiseksi. Hän otti siis rouvan vaatteet ja antoi hänelle jakku-pahaisensa ja vaippansa sekä lisäksi ne vähät rahat, mitä rouvalla oli mukanaan. Ja sitten hän pyysi häntä häviämään niiltä seuduilta ja jätti hänet seisomaan laaksoon ja meni herransa luo ja sanoi hänelle, että hän oli paitsi täyttänyt hänen tahtonsa myöskin heittänyt ruumiin susien syötäväksi.