Kun Sicurano tämän kuuli, ymmärsi hän heti, mistä syystä Bernabò oli hänelle niin vihastunut, ja tiesi selvästi, että tämä mies oli koko hänen onnettomuutensa syy. Ja itsekseen hän ajatteli, ettei hän jätä sitä rankaisematta.
Sentähden oli Sicurano olevinaan hyvin mielistynyt tähän tarinaan ja solmi ovelasti Ambrogiuolon kanssa niin läheisen ystävyyden, että tämä lähti messun jälkeen hänen kehoituksestaan hänen mukaansa kaikkine tavaroineen Aleksandriaan. Ja siellä Sicurano hankki hänelle kauppaholvin ja antoi hänelle käytettäväksi paljon omia rahojaan, joten Ambrogiuolo oleskeli siellä mielellään, koska näki, että siitä oli hänelle suurta hyötyä.
Mutta Sicurano ajatteli ainoastaan, miten voisi todistaa Bernabòlle viattomuutensa, eikä levännyt ennen kuin sai eräiden venezialaisten kauppiaiden avulla, jotka kävivät Aleksandriassa, keksimillään syillä tuotetuksi myöskin Bernabòn sinne. Ja koska Bernabò oli nyt sangen köyhissä oloissa, niin majoitti Sicurano hänet salaisesti erään ystävänsä luo siksi aikaa, kunnes hetki näyttäisi hänestä soveliaalta tehdä mitä hän aikoi.
Sicurano oli jo antanut Ambrogiuolon kertoa sultaanille tuon tarinan ja tuottanut sillä hänelle huvitusta. Mutta kun hän tiesi Bernabòn olevan siellä, niin hän ajatteli, ettei nyt enää ollut tarpeellista viivytellä asiaa, ja valiten sopivan hetken hän pyysi sultaanilta, että tämä tuottaisi eteensä Bernabòn ja Ambrogiuolon ja pakoittaisi Ambrogiuolon Bernabòn läsnäollessa kovalla, ellei pelkkä hyvyys auttaisi, ilmaisemaan totuuden, kuinka sen asian laita oli, jota hän kerskui Bernabòn vaimosta.
Niinpä käski sultaani, kun Ambrogiuolo ja Bernabò olivat tulleet, monien läsnäollessa ja ankarin kasvoin Ambrogiuoloa kertomaan totuuden, kuinka hän oli voittanut Bernabòlta nuo viisituhatta kulta-florinia. Ja läsnä oli myöskin Sicurano, johon Ambrogiuolo luotti suuresti, mutta hän oli nyt vielä tuimemman näköinen ja uhkasi kovilla kidutuksilla häntä, ellei hän sitä sanoisi. Ja siksi Ambrogiuolo, jota peloiteltiin puolelta ja toiselta ja joka oli nyt hiukan tyrmistynyt, kertoi Bernabòn ja monien muiden läsnäollessa selvästi kaikki, miten asia todella oli tapahtunut, sillä hän ei odottanut muuta rangaistusta kuin että hänen oli annettava takaisin nuo viisituhatta kulta-florinia ja korut.
Ja kun Ambrogiuolo oli kertonut, niin Sicurano kääntyi ikäänkuin sultaanin toimimiehenä Bernabòn puoleen ja sanoi: Ja sinä, mitä teit sinä tuon valheen tähden vaimollesi?
Bernabò vastasi hänelle: Minä, vihan vallassa rahojeni menettämisestä ja raivoissani häpeästä, jonka luulin vaimoni minulle tehneen, surmautin hänet eräällä palvelijallani; ja mikäli hän minulle ilmoitti, olivat hänet useat sudet heti syöneet.
Nämä seikat puhuttiin sultaanin läsnäollessa ja hän kuuli ja ymmärsi kaikki, mutta ei tiennyt vielä, mihinkä Sicurano, joka tämän oli järjestänyt ja tätä anonut, oikeastaan pyrki, kunnes Sicurano sanoi hänelle: Herrani, tästä voitte selkeästi nähdä, millaisesta rakastajasta ja puolisosta tuo vaimo-raukka saattoi ylpeillä; sillä rakastaja riistää yhtaikaa häneltä kunnian, tahraten hänen maineensa valheilla, ja tuhoaa hänen miehensä; ja mies taas uskoo houkkamaisesti enemmän muiden valheita kuin totuutta, joka hänen olisi pitänyt tuntea pitkästä kokemuksesta, ja surmauttaa ja antaa hänet susien syötäväksi. Ja sitäpaitsi on se hyvyys ja rakkaus, jota ystävä ja puoliso tuntevat häntä kohtaan, niin suuri, etteivät he, jotka ovat olleet kauan hänen seurassaan, edes tunne häntä. Mutta että vielä paremmin huomaisitte, mitä kumpikin näistä on ansainnut, niin hankin minä, jos sitten tahdotte osoittaa minulle sen erityisen armon, että rankaisette petturia ja annatte petetylle anteeksi, vaimon tänne teidän ja heidän joukkoonsa.
Sultaani, joka oli taipuisa olemaan tässä asiassa kaikin puolin Sicuranon mieliksi, sanoi, että hän suostuu ja että Sicurano saa noudattaa vaimon sisään.
Bernabò, joka uskoi vaimonsa varmaan kuolleen, ihmetteli suuresti. Ja Ambrogiuolo, joka aavisti tuhoaan, pelkäsi jo pahempaakin kuin rahain maksamista eikä tiennyt, mitä toivoa tai mitä peljätä, jos nainen tosiaan tulee sinne. Ja suuresti hämmästyneenä odotti hän naisen saapumista.