Palaa, sanoi munkki, jos Jumala niin tahtoo.
Oi, sanoi Ferondo, jos minä sinne palaan, niin minä olen paras aviomies maailmassa. Minä en häntä lyö, enkä hauku, muusta kuin vähän viinin tähden, jota hän lähetti meille tänä aamuna, eikä lähettänyt edes kynttilää, joten sain syödä pimeässä!
Munkki sanoi: Teki hän senkin, mutta ne paloivat messussa.
Ahaa, sanoi Ferondo, sinä puhut totta. Ja jos minä sinne palaan, niin minä annan varmasti hänen tehdä, mitä hän vain tahtoo. Mutta sanopas, kuka sinä olet, joka teet minulle tällaista?
Munkki vastasi: Minä olen kuollut minäkin, ja olin kotoisin Sardiniasta. Mutta kun kehuin suuresti erästä isäntääni siitä, että hän oli mustasukkainen, niin tuomitsi Jumala minut tähän rangaistukseen: antamaan sinulle ruokaa ja juomaa ja selkään, siihen saakka, kunnes hän päättää sinusta ja minusta toisin.
Ferondo kysyi: Eikö täällä ole ketään muita kuin me kaksi.
Munkki vastasi: On, tuhansittain, mutta sinä et voi nähdä etkä kuulla heitä, eivätkä he sinua.
Silloin sanoi Ferondo: Ja kuinka kaukana me ollaan sieltä meidän puolesta?
Hohoi, vastasi munkki, ei jaksa lentää lintu, joka laulaa, vaikk'ei ole päätä, ei kaulaa!
No älähän, se on pitkä matka, sanoi Ferondo. Sitten me taidetaankin olla, mikäli minusta näyttää, ihan maailman lopussa, niin sinne on matkaa.