Näillä ja muilla samanlaisilla pakinoilla, ruualla ja selkäsaunoilla pidätettiin Ferondoa siellä kymmenen kuukautta, joiden kuluessa apotti kävi sangen usein hyvän onnen suosimana kauniin vaimon luona ja vietti hänen kanssaan aikaansa maailman hauskimmalla tavalla.
Mutta, niinkuin onnettomuuksia usein sattuu, niin tuli vaimo raskaaksi ja ilmoitti siitä heti, kun sen huomasi, apotille. Ja senvuoksi arvelivat he molemmat, että Ferondo on viipymättä palautettava kiirastulesta takaisin elämään sekä vaimonsa luokse, jotta vaimo saisi sanoa olevansa raskaana hänestä.
Apotti antoi siis seuraavana yönä kutsua Ferondoa teeskennellyllä äänellä vankilassa ja sanoa hänelle:
Ferondo, rohkaise itsesi, sillä Jumala tahtoo, että sinun on palattava maailmaan. Sinne palattuasi saat sinä vaimostasi pojan, jonka nimen sinun pitää kutsuman Benedictus, sillä Jumala antaa sinulle tämän armon hurskaan apottisi ja vaimosi rukousten tähden sekä rakkaudesta pyhään Benedictukseen.
Kun Ferondo tämän kuuli, tuli hän hyvin iloiseksi ja sanoi: Se on minusta mieleen. Jumala siunatkoon hyvällä vuodella, herraa Herra Jumalaa ja apottia ja pyhää Benedictusta ja minun omaa suloista vaimoani, juustovelliäni, mesikakkuani.
Apotti antoi nyt juottaa hänelle viinissä, jota oli hänelle lähettänyt, sitä entistä pulveria sen verran, että se nukutti hänet noin neljäksi tunniksi, ja vei hänet jälleen omiin vaatteihinsa puettuna hiljakseen takaisin siihen hautaan, johon hänet oli haudattu.
Aamulla päivän tullessa Ferondo tointui ja näki eräästä holvin aukosta valoa, jota hän ei ollut nähnyt hyvinkään kymmeneen kuukauteen. Ja koska hän tunsi olevansa elävä, niin hän alkoi huutaa: Avatkaa, avatkaa! Ja samassa hän itse puskemaan päällään holvin luukkua niin lujasti, että sai sen liikkumaan, sillä se oli helppo siirtymään. Ja hän alkoi juuri lykätä sitä kokonaan pois, kun munkit, jotka olivat olleet aamumessussa, juoksivat sinne ja tunsivat Ferondon äänen ja näkivät hänen jo astuvan ulos kammiosta. Tästä oudosta tapauksesta he peljästyivät niin, että juoksivat pakoon ja menivät apotin luo.
Apotti oli muka juuri nousemaisillaan rukoilemasta ja sanoi: Lapset, älkää peljätkö, ottakaa ristinmerkki ja pyhää vettä ja tulkaa minun perästäni; katsokaamme, mitä Jumala väkevyydessään tahtoo meille näyttää! Ja he tekivät niin.
Ferondo oli astunut ulos haudasta, aivan kalpeana, koska hän ei ollut nähnyt taivaan valoa pitkään aikaan. Ja kun hän näki apotin, heittäysi hän hänen jalkoihinsa ja sanoi: Isäni, mikäli minulle on ilmoitettu, ovat teidän ja pyhän Benedictuksen ja vaimoni rukoukset lunastaneet minut kiirastulen vaivoista ja palauttaneet takaisin elämään, jonka tähden minä rukoilen Jumalaa, että hän antaisi teille hyvän vuoden ja iloisia päiviä, nyt ja iankaikkisesti.
Apotti sanoi: Kiitetty olkoon Jumalan kaikkivalta! Ja nyt, poikani, koska Jumala on sinut lähettänyt tänne takaisin, mene kotiisi ja lohduta vaimoasi, joka on aina siitä asti, kun sinä lähdit tästä elämästä, kylpenyt kyyneleissä. Ja ole vasta Jumalan ystävä ja palvelija.