Ferondo vastasi: Isäni, niin sanottiin minulle sielläkin, olkaa te huoletta, sillä kun hänet tapaan, muiskaan heti hänelle suuta, niin hyvä hän minusta on.
Apotti oli munkkiensa seuraan jäätyään suuresti ihmettelevinään tätä tapausta ja käski laulamaan hurskaasti Misereren.
Ferondo palasi kyläänsä, ja kaikki, jotka hänet siellä näkivät, menivät häntä pakoon, niinkuin on tapana peljätä hirmuisia asioita, mutta Ferondo huusi heitä takaisin ja vakuutti nousseensa ylös kuolleista. Ja hänen vaimonsakin pelkäsi ensin häntä. Mutta kun ihmiset hänen suhteensa jonkun verran rauhoittuivat ja näkivät, että hän oli elävä, niin he kysyivät häneltä monia asioita. Ja hän vastasi heille kaikille, ikäänkuin olisi viisaana sinne palannut, ja kertoi heille uutisia heidän omaistensa sieluista, ja keksi omasta päästään maailman kauneimpia satuja kiirastulesta. Ja hän kuvaili kokoontuneelle kansalle ilmoitusta, jonka hän oli saanut enkeli Aprielin suun kautta ennen ylösnousemustaan.
Sitten hän palasi vaimonsa kanssa kotiinsa ja ryhtyi hoitamaan omaisuuttaan, ja teki mielestään vaimonsa raskaaksi. Ja onneksi tapahtui, että vaimo synnytti oikeaan aikaan, niiden hullujen mielipiteen mukaan, jotka luulevat, että nainen kantaa tasan yhdeksän kuuta, poikalapsen, joka sai nimen Benedictus Ferondi.
Ferondon palaaminen ja hänen sanansa lisäsivät, koska melkein jokainen uskoi, että hän oli noussut ylös kuolleista, tavattomasti apotin pyhyyden mainetta. Ja Ferondo, joka oli saanut mustasukkaisuuden tähden paljon selkäänsä, ei ollut enää mustasukkainen, vaan oli siitä parantunut, niinkuin apotti oli hänen vaimolleen luvannutkin. Tähän oli vaimo tyytyväinen, ja eli sitten kunniallisesti niinkuin ennenkin miehensä kanssa, tavaten tosin kuitenkin, milloin vaan säädyllisesti sen voi, mielellään apottia, joka oli auttanut häntä niin hyvin ja hartaasti hänen suurimmassa tarpeessaan.
NELJÄS PÄIVÄ
ENSIMÄINEN KERTOMUS.
Tancredi, Salernon ruhtinas, surmaa tyttärensä rakastajan ja lähettää hänen sydämensä tyttärelle kultaisessa maljassa. Tämä kaataa sydämen päälle myrkkyvettä, juo sen ja kuolee.
Tancredi, Salernon ruhtinas, olisi ollut sangen inhimillinen ja lempeäluontoinen herra, ellei hän vanhoilla päivillään olisi tahrannut käsiään rakastavain verellä. Hänellä oli koko elämänsä aikana ainoastaan yksi tytär, mutta onnellisempi olisi hän ollut, ellei hänellä olisi ollut sitäkään.
Isä rakasti tuota tytärtään niin hellästi kuin koskaan mikään isä lienee tytärtään rakastanut; mutta tämän hellän rakkauden vuoksi ei hän voinut hänestä erota eikä naittanut häntä, vaikka Ghismonda, se oli tytön nimi, oli jo monta vuotta ohi sen iän, jolloin hänen olisi tullut saada mies. Vihdoin hän kuitenkin antoi hänet eräälle Capuan herttuan pojalle, mutta tämän kanssa eli tytär ainoastaan lyhyen aikaa, jäi leskeksi ja palasi isänsä luokse.