Ghismonda oli ruumiiltaan ja kasvoiltaan niin kaunis kuin nainen koskaan ollut lienee, ja nuori ja voimakas ja älykkäämpi kuin naiselta saatettiin vaatia. Ja koska hän eli hellän isänsä luona ylhäisenä naisena monissa mukavuuksissa ja kuitenkin näki, että isä, rakkauden tähden, jota hän tunsi tytärtään kohtaan, piti vähän huolta siitä, että hänet olisi naitettu uudestaan, ja hän itse taas ei pitänyt soveliaana pyytää sitä isältään, niin hän päätti hankkia itselleen salaa, jos mahdollista, oivallisen rakastajan.
Ja kun hän näki isänsä hovissa käyvän paljon mieshenkilöitä, niin ylimyksiä kuin muitakin, kuten tiedämme hoveissa oleskelevan, ja arvosteli heidän käytöstään ja tapojaan, niin miellytti häntä muiden joukossa suuresti eräs hänen isänsä nuori hovimies nimeltä Guiscardo, joka oli tosin aivan halpasyntyinen, mutta mieleltään ja käytökseltään ylevämpi kuin yksikään noista muista. Ja kun hän sai usein nähdä Guiscardoa, syttyi hän salaa julmasti häneen ja ihaili hänen olemustaan yhä enemmän. Nuorukainen, joka oli sangen tarkkanäköinen, huomasi myöskin pian tämän, ja hän sulki silloin Ghismondan niin kiihkeästi ajatuksiinsa, että käänsi mielensä pois kaikesta muusta paitsi rakkaudesta häneen.
Sillä tavoin he nyt rakastivat salaisesti toisiaan, eikä nuori nainen toivonut mitään niin suuresti kuin saada jo olla Guiscardon kanssa kahden kesken; mutta kun hän ei tämän rakkautensa vuoksi voinut uskoa aikomuksiaan kenellekään, niin mietti hän ovelan keinon, jolla hän saattoi ilmaista asiansa hänelle.
Ghismonda kirjoitti kirjeen ja neuvoi siinä nuorukaiselle, mitä tämän oli tehtävä, jos tahtoi huomenna tulla hänen luokseen, ja pani sitten kirjeen ruokotorveen ja antoi sen kujeillen Guiscardolle ja sanoi: Anna tämä tänä iltana palkeeksi palvelijattarellesi, kun hän sytyttää valkean.
Guiscardo otti sen ja ajatteli, ettei nainen kai antanut hänelle sitä lahjaa ilman tarkoitusta eikä syyttä niin sanonut, ja lähti sieltä. Ja kun hän tuli kotiin, tarkasteli hän ruokoa ja huomasi, että se oli halkaistu, ja kun hän sen avasi, niin hän löysi sisästä kirjeen Ghismondalta. Ja hän luki sen ja ymmärsi hyvin, mitä hänen oli tehtävä, ja oli nyt tyytyväisempi kuin ihminen koskaan on ollut, ja ryhtyi toteuttamaan aiettaan: mennä Ghismondan luokse sillä tavalla kuin tämä oli hänelle neuvonut.
Ruhtinaan palatsin vieressä oli vuoreen kaivettu luola, ammoisia aikoja sitten tehty, johon kallion läpi koverrettu aukko antoi heikkoa valoa; mutta koska luolaa ei enää yhtään käytetty, peittivät aukon melkein kokonaan sen päälle kasvaneet orapensaat ja ruohot. Ja tähän luolaan saattoi mennä salaportaita myöten kamarista, joka oli palatsin alakerrassa ja jossa juuri Ghismonda asui, joskin sangen luja ja lukittu ovi sulki pääsyn portaille. Ja niin olivat nämä portaat unohtuneet kaikkien mielestä, koska niitä ei oltu ammoisiin aikoihin käytetty, että tuskin kukaan muisti niitä olemassakaan olleen.
Mutta lemmen silmillehän ei ole mikään niin salaista, ettei niiden katse siihen ulottuisi, ja niinpä se johdatti nyt nuo portaat rakastuneen naisen mieleen. Tämä vaivasi monta päivää itseään ja koetteli avaimia silloin, kun sitä ei kukaan huomannut, ennenkuin hänen onnistui avata ovi. Ja kun se viimein aukesi, laskeutui hän yksinään luolaan ja näki reiän katossa, ja sitä tietä hän sitten pyydätti Guiscardoa koettamaan tulla hänen luokseen, ja ilmoitti hänelle, miten ylhäällä aukko oli maasta.
Tätä varten nuorukainen hankki itselleen nopeasti köyden, johon laittoi solmuja ja silmukoita, niin että sen avulla voi laskeutua alas ja kiivetä ylös. Ja kun hän oli pukeutunut nahkoihin, varjellakseen itseään okailta, niin hän meni seuraavana yönä, hiiskumatta kellekään koko asiasta, luolan aukolle, kiinnitti köyden toisen pään lujaan puun runkoon, joka oli kasvanut aukon suulle, ja laskeutui köyttä myöten sitten luolaan naista odottamaan.
Seuraavana päivänä Ghismonda teeskenteli haluavansa nukkua ja lähetti pois seuranaiset luotaan ja sulkeutui yksinään lukon taakse huoneesensa. Ja sitten hän avasi salaoven ja laskeutui luolaan, ja koska hän tapasi Guiscardon jo siellä, syntyi heidän keskensä ihmeellinen riemu. Sen jälkeen menivät he yhdessä Ghismondan kamariin ja viettivät siellä suurimman osan päivää tavattomaksi mielihyväkseen; ja kun he olivat älykkäästi järjestäneet asiansa sillä tavalla, että heidän rakkautensa pysyisi salassa, niin Guiscardo palasi luolaan ja Ghismonda sulki oven ja tuli takaisin seuranaistensa luo.
Seuraavana yönä Guiscardo nousi köyttä pitkin pois aukosta, josta oli sinne tullutkin, ja meni kotiin. Mutta kun hän kerran oli tämän tien oppinut, tuli hän sinne ajan kuluessa vielä monta kertaa takaisin.