Ja sitten hän jatkoi niin paljon tuosta kauneudestaan, että oli inhoittavaa kuulla.
Veli Alberto huomasi heti, että hän haiskahti hupakolta, ja koska hän näytti olevan juuri sitä maata, joka hänelle sopi, niin rakastui hän häneen kohta suunnattomasti. Kuitenkin hän säästi imartelut mukavampaan hetkeen ja alkoi, näyttääkseen oikein pyhältä, sillä kertaa muka moitiskella häntä ja sanoa, että tuo nyt on turhamaisuutta, ja puhui muuta sellaista. Mutta silloin rouva sanoi hänelle, että hän on elukka ja ettei hän ymmärrä eroittaa, mikä on kauniimpaa kuin muu. Sentähden veli Alberto, joka ei tahtonut häntä liiaksi suututtaa, päätti ripin ja laski hänet menemään toisten naisten kanssa.
Mutta jonkun päivän kuluttua hän otti mukaansa erään luotettavan kumppanin ja meni madonna Lisettan kotiin. Ja kun hän oli vetäytynyt hänen kanssaan sivummalle erääsen saliin, jossa heitä ei voinut kukaan nähdä, niin hän lankesi polvilleen rouvan eteen ja sanoi: Madonna, minä rukoilen teitä Jumalan tähden, antakaa minulle se anteeksi mitä minä viime sunnuntaina sanoin, teidän puhuessanne minulle kauneudestanne, sillä seuraavana yönä minua kuritettiin sen tähden niin julmasti, etten siitä saakka ole voinut nousta vuoteesta kuin vasta tänään.
Silloin sanoi naishupakko: Ja kuka teitä niin kuritti?
Veli Alberto vastasi: Minä kerron sen teille. Kun minä yöllä olin rukoilemassa, niinkuin minun aina on tapana tehdä, näin yhtäkkiä kammiossani kirkkaan valkeuden, enkä ehtinyt kääntyä katsomaan, mikä se oli, kun näin ylläni sangen kauniin nuorukaisen paksu keppi kädessä. Ja tämä otti minua hupusta kiinni ja veti maahan ja antoi minulle niin, että ruhjoi koko ruumiini. Kun minä sitten kysyin, minkätähden hän sitä teki, niin hän vastasi: Sentähden, että sinä julkenit tänään moittia madonna Lisettan taivaallista kauneutta, jota naista minä, lähinnä Jumalaa, rakastan enemmän kuin mitään muuta. Ja minä kysyin silloin: Kukas te olette? Johon hän vastasi, että hän on enkeli Gabriel. Voi herra, sanoin minä silloin, minä pyydän teitä, antakaa minulle anteeksi. Ja hän vastasi: Minä annan, sillä ehdolla, että menet hänen luokseen niin pian kuin saatat ja pyydät häneltä itseltänsä anteeksi. Ja jos hän ei anna, niin tulen tänne takaisin ja lyön sinua niin, että saat sitä surra niin kauan kuin täällä elät. Ja mitä hän sitten sanoi, en tohdi teille kertoa, ennenkuin annatte minulle anteeksi.
Rouva Lampaanpää, jossa ei ollut paljon muuta kuin pehmeitä paikkoja, nautti suuresti näitä sanoja kuullessaan ja luuli, että ne olivat aivan totta. Ja siksi hän sanoi tuokion kuluttua: Sanoinhan minä, frater Alberto, että minun kauneuteni on taivaallinen. Mutta Jumala paratkoon, minun käy sääliksi teitä, ja siksi saatte anteeksi tällä kertaa, ettei teille kävisi vielä pahemmin; jos nimittäin kerrotte, mitä enkeli sitten teille sanoi?
Veli Alberto vastasi: Koska olette antanut minulle anteeksi, niin mielelläni sen sanon. Mutta yhtä seikkaa huomautan teille: että varoisitte kertomasta kenellekään ihmiselle maailmassa sitä, mitä nyt teille sanon, ellette tahdo turmella omaa asiaanne, te, joka olette nyt onnellisin vaimo, mitä maan päällä olla saattaa. Tuo enkeli Gabriel sanoi minulle, että minun on sanottava teille hänen olevan teihin niin mieltyneen, että olisi jo monta kertaa tullut yöksi teidän luoksenne, jos ei olisi ajatellut teitä peljästyttävänsä. Nyt hän lähetti minut teille sanomaan, että hän aikoo jonakin yönä tulla teidän luoksenne ja olla hieman teidän seurassanne. Mutta koska hän on enkeli ja te ette voisi häntä koskea, jos hän enkelin olotilassa tulisi, niin hän sanoo, että hän tahtoo tulla teidän iloksenne jonkun ihmisen muodossa. Ja siksi hän virkkoi, että teidän on lähetettävä hänelle sana, milloin tahdotte hänen tulevan ja kenenkä hahmossa, niin hän tulee. Ja siitä syystä voitte pitää itseänne autuaimpana naisena, mitä maailmassa olla saattaa.
Rouva Lampaanpää sanoi silloin, että hänestä oli hyvin mieleistä, että enkeli Gabriel rakasti häntä. Sillä hänkin rakasti enkeliä eikä hän milloinkaan unohtanut sytyttää neljän soldon talikynttilää hänen eteensä, kun näki hänet missä maalattuna. Joten jos enkeli nyt tahtoisi tulla hänen luokseen, hän olisi tervetullut ja tapaisi hänet aivan yksinään kamarissaan. Mutta sillä ehdolla, ettei hän saisi enää antautua Neitsyt Maarian pariin, sillä Lisettalle oli kerrottu, että enkeli piti kovasti siitä neitsyestä, ja siitähän asia näyttikin, sillä joka paikassa, missä enkelin näki, oli hän polvillansa Neitsyt Maarian edessä. Mutta muuten riippuisi enkelistä itsestään, tulipa hän missä muodossa tahtoi, kunhan Lisetta ei vaan peljästyisi.
Silloin sanoi veli Alberto: Madonna, te puhutte älykkäästi, ja minä toimitan kyllä hänelle tiedoksi, mitä minulle sanoitte. Mutta te voitte tehdä minulle suuren mielihyvän, joka ei maksa teille mitään, ja tämä mielihyvä on se, että pyydätte hänen tulemaan tässä minun ruumiissani. Ja kuulkaa, missä suhteessa te sen hyvän minulle teette: enkeli vetää sielun pois minun ruumiistani ja vie sen paratiisiin ja menee itse minuun. Ja sillaikaa, kun hän on teidän luonanne, saa minun sieluni olla paratiisissa.
Silloin sanoi herkkäuskoinen nainen: Se on minusta sopivaa, ja minä suon teille tämän lohdutuksen selkäsaunan edestä, jonka saitte minun tähteni.