Nyt veli Alberto sanoi: No pitäkää sitten ensi yönä huoli talonne ovesta, niin että hän saattaa tulla siitä sisään, sillä kun hän tulee ihmisen olemuksessa, kuten aikoo, niin ei hän voi päästä sisään muuten kuin ovesta.
Rouva vastasi tekevänsä sen. Ja veli Alberto lähti, ja rouva jäi sellaiseen riemuun, että hänestä tuntui aika pitkältä kuin tuhat vuotta, odottaessaan enkeli Gabrielin tuloa luokseen.
Mutta veli Alberto, joka ajatteli, että hänen tulee olla ensi yönä ritari eikä enkeli, alkoi vahvistaa itseänsä makeisilla ja muulla hyvällä, ettei häntä helposti suistettaisi satulasta. Ja loman saatuaan meni hän erään kumppanin kanssa, kun yö tuli, erään ystävättärensä taloon. Ja sieltä hän lähti, kun hetki näytti hänestä sopivalta, tuntemattomana rouvan talolle, ja muutti sisään mentyään kaikenlaisilla vaatevehkeillä, jotka oli tuonut muassaan, itsensä enkeliksi. Ja hän nousi portaat ja astui rouvan kamariin.
Tämä kun näki tuon valkean, polvistui hänen eteensä, ja enkeli siunasi häntä ja nosti hänet ylös ja antoi hänelle merkin, että hänen oli mentävä vuoteesen.
Nainen, joka oli valmis tottelemaan, teki tämän kiireesti, ja enkeli vetäytyi makaamaan hurskaan palvelijansa kanssa.
Veli Alberto oli ruumiiltaan kaunis ja voimakas mies, sekä jaloilta vankka ja varrelta muhkea, ja sentähden Lisetta ylisti itseänsä sangen tyytyväiseksi. Ja sitäpaitsi kertoi hän rouvalle paljon taivaan kunniasta. Mutta kun päivä läheni, niin enkeli lupasi tulla vielä uudestaan, ja meni vehkeineen ulos ja palasi kumppaninsa luo, jolle hyvä talonemäntä, ettei hän olisi peljännyt yksin nukkuessaan, oli pitänyt ystävällisesti seuraa.
Kun rouva oli syönyt aamiaisen, otti hän mukaansa erään seuranaisen ja meni veli Alberton luokse ja kertoi hänelle uutiset enkeli Gabrielista ja mitä hän oli saanut kuulla enkeliltä iankaikkisen elämän kunniasta, ja mitä siellä oli tapahtunut, ja lisäsi sitäpaitsi ihmeellisiä tarinoita omasta päästään.
Siihen veli Alberto sanoi: Madonna, en tiedä, millaista teillä oli hänen seurassaan. Mutta sen minä tiedän, että kun hän viime yönä tuli luokseni ja minä toimitin hänelle teidän asianne, niin hän vei heti sieluni sellaisten kukkain ja sellaisten ruusujen joukkoon, etten ole nähnyt niin paljoa koskaan täällä, ja minä oleskelin niin viehättävissä paikoissa kuin olla saattaa, aina tähän aamuun ja messuun saakka. Miten ruumiilleni lie käynyt, en tiedä.
Enkö sanonut sitä teille? sanoi rouva, teidän ruumiinnehan oli koko yön minun sylissäni enkeli Gabrielin kanssa. Ja jos ette usko minua, niin katsokaapa vasenta rintanne alustaa, johon minä annoin enkelille niin voimallisen muiskun, että merkki näkyy siinä vielä monet päivät.
Siihen sanoi veli Alberto: No täytyypä tehdä tänään seikka, jota en ole tehnyt enää pitkään aikaan, nimittäin riisuutua ja katsoa, puhutteko totta.