Ja paljon loruttuaan palasi rouva kotiinsa, jossa veli Alberto kävi sitten enkelin muodossa monta kertaa, kohtaamatta mitään estettä.
Mutta tapahtuipa eräänä päivänä, että madonna Lisetta oli erään tätinsä seurassa, ja kun he väittelivät kauneusasioista, niin sanoi Lisetta, korottaakseen omaa kauneuttaan kaikkein parhaimmaksi, kovin yksinkertainen kun oli: Jospa tietäisitte, kuka minun kauneuteeni on mieltynyt, niin ette puhuisi mitään muista!
Täti oli utelias kuulemaan lisää, koska hän tunsi Lisettan hyvin, ja sanoi: Madonna, voitte olla oikeassa, mutta kun ei tiedä, kuka se mies mahtaisi olla, niin eipä ole helppoa muuttaa mielipidettänsä.
Silloin tuo nainen, jonka turhamaisuutta oli helppo ärsyttää, sanoi:
Täti, siitä ei saa puhua, mutta minun heikko paikkani on enkeli
Gabriel, joka rakastaa minua enemmän kuin omaa itseään, siksi, että
minä, niinkuin hän sanoo, olen kaunein nainen mitä koko maailmassa ja
Maremman soilla olla saattaa.
Tätiä tahtoi silloin kovin naurattaa, mutta hän hillitsi itsensä, saadakseen hänet puhumaan lisää, ja sanoi: Kautta Jumalan, madonna, jos enkeli Gabriel on heikko paikkanne ja on sen itse teille sanonut, niin kai se on niin. Mutta minä en luullut, että enkelitkin ovat sellaisia.
Lisetta vastasi: Täti, te olette erehdyksessä. Ja koska minä olen hänestä paljoa kauniimpi kuin ainoakaan niistä naisista, jotka ovat taivaassa, niin rakastui hän minuun ja tulee nyt sangen usein oleilemaan kanssani. Siitä sen nyt näette!
Täti lähti madonna Lisettan luota, ja hänestä tuntui aika pitkältä kuin tuhat vuotta, kunnes hän pääsi paikkaan, jossa hän voi tämän kertoa muille. Ja hän kokosi kekkereihin suuren joukon naisia ja jutteli heille perinpohjin uutisen. Nämä naiset kertoivat sen miehilleen ja toisille naisille ja nämä taas toisille, niin ettei kahta päivää kulunut, kun siitä puhui koko Venezia.
Mutta niiden joukossa, joiden korviin tämä joutui, olivat rouvan langot, jotka silloin päättivät, mitään aikeestaan puhumatta, etsiä tätä enkeliä ja nähdä, osasiko tuo tosiaan lentää. Ja he olivat monta yötä väijyksissä. Sattumalta tuli tästä pahasta seikasta jotain veli Albertonkin korviin ja hän meni eräänä yönä Lisettan luokse häntä torumaan; mutta tuskin hän oli riisuutunut, niin rouvan langot, jotka olivat nähneet veli Alberton tulon, ilmestyivät Lisettan ovelle sitä avaamaan. Sen kuullessansa aavisti veli Alberto, mitä se oli, ja nousi ylös, ja kun hänellä ei ollut muuta pakopaikkaa, avasi ikkunan, joka oli Canale Grandelle päin, ja hyppäsi siitä kanavaan.
Kanava oli siltä kohtaa syvä ja hän osasi uida hyvin, joten hänelle ei tullut mitään vahinkoa. Ja uituaan kanavan toiselle puolelle hän meni nopeasti erääsen taloon, jonka ovi oli auki, ja rukoili erästä kunnonmiehen näköistä, joka siellä oli, pelastamaan Jumalan tähden hänen henkensä, ja sepusti hänelle tarinan, miksi hän oli siellä tähän aikaan ja alasti. Miehen valtasi sääli ja hän heitti hänet omaan vuoteesensa, koska hänen itsensä oli mentävä askareihinsa, ja sanoi, että hänen on oltava siinä, kunnes hän tulee takaisin. Ja mies lukitsi oven ja meni asioilleen.
Madonna Lisettan langot näkivät kamariin päästyään, että enkeli Gabriel oli lentänyt pois, jättäen sinne ainoastaan siipensä. Siitä he nolostuivat suuresti ja sättivät rouvaa karkeasti, ja jättivät hänet viimein lohduttomana sinne ja menivät kotiinsa vieden enkelin asun mukaansa.