Kävin siis käsiksi opin suggestiivisimpaan osaan — siihen, joka opetti, kuinka kävi uskon nojalla luominen totuusarvoa sellaisiin vakaumuksiin, jotka eivät pohjautuneet todellisuuteen. Mutta miksi olisikaan toiminta rajoitettava sellaisiin uskomuksiin? Miksi olisikaan luotava totuutta vain määrättyihin uskoihin? Hengen tuli olla kaiken valtias; tahdon valtapiiri ei saanut olla rajoitettu. Samoinkuin tieteellinen tieto tavallaan loi tosiasiat ja tahtomisen usko loi totuuden, samoin tuli hengen vaikuttaa kaikkeen, luoda ja muuntaa mielin määrin, välittömästi. Toistaiseksi me tarvitsemme ulkonaisiin olioihin vaikuttaaksemme toisia ulko-olioita välineiksemme, ja mielemme täytyy käskeä lihaksiamme, joiden vuorostaan tulee saada liikkeeseen toisia aineellisen todellisuuden osia voidakseen liikuttaa ja muuttaa niitä todellisuuksia, jotka ovat silmämääränämme. Minä sitävastoin tahdoin hengen voivan tehdä kaikki itsestään, pelkällä käskyllään, ilman minkäänlaista välinettä. Minä ajattelin, että henkikin oli eräs luonnonvoima, vieläpä kaikkein ylevin, täydellisin ja hienostunein. Miksi siis ei kaikkein tehokkain? Tulee vain se oivaltaa ja osata sitä johtaa. Samoinkuin voimme jo vaikuttaa välittömästi eräihin todellisuuden osiin — niihin, jotka ovat oman olemuksemme osia tai suoranaisemmin meistä riippuvat — samoin täytyy meidän voida vaikuttaa koko todellisuuteen, sen koko alueeseen ilman minkäänlaista poikkeusta. Vaaditaan vain tutkimusta ja harjoitusta: tulee vain tahtoa, toivoa ja yrittää. Jos voitamme, niin koko maailma on meidän, se on tahtomme plastillinen ja taipuisa aines, ja ensimmäisen käärmeen sanat toteutuvat: Te tulette Jumalan kaltaisiksi!

Olla Jumala! Kaikki ihmiset jumalia. Siinä suuri unelma, uskomaton tehtävä, ylväs ja kaivattu päämäärä! Ja minä otin sen ohjelmaksi — itselleni ja toisille. Jumalan seuraaminen: kaikkitietäväisyys ja kaikkivalta. Ja päämäärään johtavana tienä oli täydellistetty, jättimäiseksi kehitelty, uusilla ominaisuuksilla ja kyvyillä varustettu henki.

Tuo unelma oli suuri, valtavan suuri, mutta ei suinkaan ehdottoman toivoton. Kuka ihminen onkaan harkiten päättänyt tulla Jumalaksi? Sarlataaneiksi, profeetoiksi ja ihmeittentekijöiksi tosin ovat pyrkineet — mutta eivät jumaliksi. Muutamien on kyllä uskottu olevan jumalia — mutta vasta jälkeenpäin, Ja uskojina ovat toimineet toiset. Jumaluus ei ollut heidän tarkoitusperänänsä, vaan sattumalta heitä ympäröivän uskon tuloksena. Rooman keisarit pitivät hiljaisessa mielettömyydessään itseänsä jumalina — mutta luulivat jo jumalia olevansa eivätkä asettaneet jumalaksipääsemistä tarkoitusperäkseen. Minun laitani oli toisin: minä pyrin olemaan Jumala, hyvin tietäen, että olin vielä kaukana päämäärästä.

On ollut ihmisiä, jotka pyrkivät uppoamaan Jumalaan — mystikkoja, askeetteja, pyhimyksiä — mutta heidän tarkoituksenaan oli palata Jumalaan osana, pisarana, atomina, siihen rajattomaan jumaluuteen, joka synnyttää ja jälleen kerää itseensä, kehittelee ja imee takaisin kaikki oliot hengityksensä rytmein.

Mutta minä en tahtonut olla osanen, vaan täysi itseni — en tahtonut olla osahiukkanen, vaan tahdoin saada kaiken oman itseni osaseksi, tehdä kaikki itselleni kuuliaisiksi, ikäänkuin vuoret ja tähdet ja maailmat olisivat minun ruumiini jäseniä ja tottelevaisia jäseniä. Minä en uskonut Jumalaan. Jumalaa ei ollut minulle olemassa, nyt enempää kuin ennenkään. Minä tahdoin sen tulevaisuudessa luoda, tahdoin tehdä itsestäni, heikosta ja viheliäisestä ihmisestä, ylimmän itsevaltiaan, kaikkein rikkaimman ja voimallisimman olennon.

Tämän odotukseni ja Ihmis-Jumalan kehittämisen pohjalle minä ajattelin perustaa uskonnon. Missä? En suinkaan vanhassa, köyhässä ja jähmettyneen kulttuurin säikyttämässä Euroopassa. Amerikassa, avarassa Pohjois-Amerikassa, rajattomien mahdollisuuksien maassa, missä kaikki hyvä otetaan vastaan, missä jokainen usko saa temppelinsä ja jokainen Mooses pääkaupunkinsa. Olin löytänyt kumppanin, joka oli yhtä mieletön kuin minä ja valmis seuraamaan minua jakaakseen kanssani häpeät ja voitot.

Olimme ajatelleet kaikkea: perusteellisia englanninkielen opintoja, Amerikan oloihin perehtymistä ja asian alkuunpanon vaatimia varoja. Olimme sopineet siitä, että viettäisimme muutamia vuosia yksinäisyydessä valmistautuaksemme tehtäväämme ja tutkiaksemme sielullisen voiman ongelmaa — kokeillen, voimistuttaen tahtoamme, ottaen selkoa suoranaisen henkisen vaikutuksen salaisuuksista, kyetäksemme esittämään merkkejä ja ihmeitä, jos noiden kaukaisten seutujen ihmiset, kovina kuin Pietari ja epäileväisinä kuin Tuomas, tulisivat niitä meiltä vaatimaan. Kaikki oli määrätty: uuden kirkkokuntamme nimi ja ihmeellisen, maagillisen oppimme jokainen yksityiskohta. Kaksi köyhää; italialaista filosofia oli valmiina lähtemään sinne, valtameren toiselle puolelle, tarjoamaan kaikille ihmisille kaikkivaltaa, rikkautta, mainetta, terveyttä ja ikuista elämää, kaikkea sitä, mitä koko ihmiskunta kiihkeimmin ja väsymättömimmin kaipaa ja tavoittelee. Me kaksi olimme lähtemässä meren yli muovaamaan uudestaan tuota maata, jonka oli aikoinaan löytänyt itsepäinen ja pelkäämätön italialainen. Ja sieltä meidän piti palata Eurooppaan, seuranamme tuhansia uskovaisiamme, kunnian sädekehä päätämme kiertämässä, varmasti tietäen, että voimme ainehitusemme pohjalta heittää haasteen kaikille muille maailmoille ja taivuttaa ne tahtoomme.

XXVIII

JUMALUUDEN VALLOITUS

Nyt eivät enää riittäneet kyky ja hyvyys — ei runous eivätkä filosofiset järjestelmät.