Mutta jokainen Kristuksen toimi vastasi oppia, jota hän julisti, ja hänen ympärillään oli apostoleita, jotka töissään ruumiillistuttivat hyväksymänsä uskon. Olkaa sellaisia, ja te tulette voittamaan. Julistakaa velvollisuuden oppia teitä ylempänä oleville luokille, ja täyttäkää velvollisuutenne mikäli mahdollista. Julistakaa puhtautta, uhrautuvaisuutta, rakkautta, ja olkaa puhtaita, nopeita uhrautuvaisuuteen ja rakkauteen. Ilmaiskaa pelottomasti tarpeenne ja ajatuksenne, mutta vihatta, uhmatta ja uhkauksitta. Voimakkain uhka, jos te sitä tarvitsette, on lujuus, ei kiukkuinen suunpieksäntä.
Sillävälin levittäkää tovereittenne keskuudessa heidän tulevien kohtalojensa aatetta, aatetta kansallisuudesta, joka on antava heille nimen, sivistyksen, työtä ja ansionmukaisen palkan, ja käsitystä ihmisen arvosta ja kutsumuksesta. Sillävälin sulattakaa heihin välttämättömän taistelun tietoisuus, johon heidän tulee valmistautua, niin että he kerran voivat anastaa kaiken tuon oman ja vieraan mahdin vastustuksesta huolimatta. Koettakaa sivistää heitä, parantaa heitä, opettaa heidät täysin tuntemaan velvollisuuksiensa täyttäminen.
Tämä työ on Italiassa mahdoton suurimmaksi osaksi. Ei mikään tasainen kansanopetustyö saata toteutua meillä ilman kansan aineellisten olosuhteiden uudistumista, eikä ilman valtiollista vallankumousta. Ken itsensä pettäen toivoo sitä ja julistaa sen välttämättömäksi kaikille vapautuspyrinnöille, hän saarnaa velttoutta eikä mitään muuta. Mutta ne harvat teistä, joiden olosuhteet ovat suotuisammat, ja joille oleskelu vierailla mailla suo vapaampia sivistysvälikappaleita, he saattavat sen tehdä, ja se on siis heidän velvollisuutensakin. Ja ne harvat teistä, joille kerran on auennut oikea käsitys siitä, mistä kansan kasvatus riippuu, riittänevät kerran levittämään sitä tuhansien keskuuteen, johtamaan heitä tiellä ja suojelemaan heitä viisastelijoilta ja vääriltä opeilta, jos ne pyrkisivät heitä eksyttämään.
II
Jumala.
Teidän velvollisuuksienne alkulähde on Jumalassa. Teidän velvollisuutenne määritelmät löydätte hänen laistaan. Hänen lakinsa asteettainen julkituominen ja käytäntöön sovittaminen on ihmiskunnan tehtävä.
Jumala on. Meidän ei tarvitse, emmekä tahdokaan todistaa sitä. Sen yrittäminen saattaisi tuntua herjaukselta, kieltäminen hulluudelta. Jumala on, koska mekin olemme olemassa. Jumala elää meidän omassatunnossamme, ihmiskunnan omassatunnossa, meitä ympäröivän maailman kaikkeudessa. Meidän tietoisuutemme huutaa hänen puoleensa surun tai ilon ylevimpinä hetkinä. Ihmiskunta on saattanut muunnella, häväistä, mutta ei koskaan poistaa hänen pyhää nimeään.
Maailman kaikkeus ilmaisee hänet sopusoinnullaan, lakiensa ja ilmiöittensä tarkoituksenmukaisuudella. Teidän joukossanne ei ole ateisteja, ja jos olisikin, olisivat he pikemmin säälin kuin kirouksen arvoisia. Se, joka saattaa kieltää Jumalan tähtikirkkaan yön kimmeltäessä, rakkaimpiensa haudan ääressä, tai marttyyrin uhrautuvaisuutta katsellessaan, on hyvin onneton tai hyvin rikollinen. Ensimäinen ateisti oli epäilemättä mies, joka oli salannut rikoksen muilta ihmisiltä ja pyrki, kieltäen Jumalan, vapautumaan ainoasta todistajasta, jolta hän ei voinut sitä salata ja tukahuttamaan häntä tuivertavat omantunnon tuskat. Tai ehkäpä oli hän hirmuhallitsija, joka oli vapauden ohella ryöstänyt puolet veljiensä sielusta ja koetti asettaa raa'an voiman kunnioituksen velvollisuuden ja ikuisen oikeuden uskon sijaan.
Hänen jälkeensä ilmeni silloin tällöin, jonkun kerran vuosisadassa, miehiä, jotka filosofiset harhat olivat vieneet ateismiin, mutta heitä oli vähän ja he olivat hyvin häpeissään. Sitten esiintyi meitä lähellä olevana aikana joukkokuntia, jotka vihasta väärää, tyhmää Jumala-käsitettä vastaan, minkä joku kasti, tai väkivaltainen voima oli omaksi hyödykseen sepittänyt, kielsivät Jumalan itsensä, mutta sitä kesti vain hetken, ja sen hetken kuluessa kunnioittivat he, niin tarpeellinen oli heille Jumala. Järjen jumalatarta, Luonnon haltijatarta. Nyt on taas olemassa ihmisiä, jotka inhoavat kaikkea uskontoa, nähdessään nykyisten uskomusten turmeluksen, eivätkä aavista tulevien puhtautta. Muttei yksikään heistä uskalla sanoa olevansa ateisti. On pappeja, jotka häväisevät Jumalan nimen rahallisilla laskelmillaan tai mahtavien vihaa peljäten. On hirmuvaltijaita, jotka pilkkaavat sitä huutaen sitä hirmutöittensä tueksi. Mutta kieltäisimmekö auringon tai sen säteiden maailmankaikkeutta elähyttävän voiman sen tähden, että sen valo joskus saapuu meille hämärtyneenä ja likaisten usvien sumentamana? Moittisimmeko vapautta sen tähden, että pahanilkiset ihmiset saattavat joskus kohottaa sen keskelle anarkian kummituksen?
Usko Jumalaan loistaa kuolemattomalla valolla kaiken pilkan ja turmeluksen läpi, millä ihmiset ovat sumentaneet hänen nimeänsä. Pilkka ja turmelus katoavat niinkuin väkivaltakin katoaa. Jumala kestää niin kuin kansakin, tämä Jumalan kuva maan päällä. Niinkuin kansa läpi orjuuden, kärsimysten ja kurjuuden valtaa askel askeleelta tietoisuutta, voimaa, vapautta, niin kohoo Jumalan pyhä nimikin turmeltuneiden uskojen raunioista sädehtiäkseen puhtaamman, tulisemman ja järjellisemmän ihannoimisen keskellä.