Kun entiset roomalaiset keisariajalla tyytyivät pyytämään leipää ja huvituksia, olivat he alhaisinta joukkoa mitä olla voi, ja kärsittyään keisariuden julmaa ja typerää hirmuhallitusta lankesivat he pelkurimaisesti maahan tunkeutuvien barbaarien orjuuteen. Nykyään ovat Itävallan arkkiherttuakunnan, Wienin asukkaat hyvinvoinnin puolesta paljon paremmassa asemassa kuin kaikkien muiden kansakuntien jäsenet. Kuka italialainen haluaisi olla heidän kaltaisensa? Kuka tahtoisi menettää ihmisarvokkuutensa muuttuakseen rajattoman mielivallan tahdottomaksi koneeksi?
Ranskassa ja muualla ovat kaiken inhimillisen edistyksen viholliset levittäneet turmelusta ja koettaneet saada ihmiset pettämään uudistusten aatteen, edistäen aineellisen toiminnan kehitystä. Ja auttaisimmeko me vihollista käsivarsillamme? Aineelliset parannukset ovat välttämättömiä, ja me taistelemme saavuttaaksemme ne. Emme kuitenkaan siksi, että ihmiselle olisi tärkeää vain syödä ja asua hyvin, vaan pikemmin sen tähden, että tietoisuus omasta arvostanne ja siveellinen kehityksenne ei saata kohota, koska te olette, niinkuin tänä päivänäkin, alituisessa taistelussa kurjuutta vastaan. Te teette työtä kymmenen tai kaksitoista tuntia päivässä; mistä saisitte aikaa opintojen harjoittamiseen? Useimmat teistä ansaitsevat tuskin omansa ja perheensä elatuksen; millä voisitte hankkia opiskelun välikappaleita?
Teidän työnne epävarmuus ja sen keskeytymiset saavat teidät liikkumaan liiallisen toiminnan täyttämien tai joutilaiden ajanjaksojen välillä: kuinka voisitte näin ollen kasvaa säännöllisiksi ja uutteriksi? Teidän ansionne niukkuus ehkäisee kaikki niin tehokkaan säästämisen toiveet, että siitä voisi olla jotain hyötyä lapsillenne ja teille itsellenne vanhuuden päivinä; kuinka voisitte te siis tottua taloudellisiin tapoihin? Useiden teistä on pakko erottaa lapsensa, jollei juuri huolenpidosta minkälaisen kasvatuksen osaisivat työmiesten vaimoparat lapsilleen antaa? — niin ainakin äitiensä rakkauden ja hoidon ulottuvilta lähettääksenne heidät muutamasta pennistä epäterveellisiin töihin teollisuuslaitoksissa — kuinka saattaisivat siis perhetunteet näin ollen kehittyä ja jalostua?
Teillä ei ole kansalaisoikeuksia, ette ota osaa vaaleihin ettekä äänestyksiin, ette lainsäädäntään, mikä järjestää teidän toimintanne ja elämänne; kuinka voisi teillä näin ollen olla kansalaistietoisuutta, harrastusta valtion asioihin ja syvää kunnioitusta lakeja kohtaan? Oikeudenkäyttö on epätasaisesti jaettu teidän ja muiden luokkien välillä; mistä tulisi teille siis lain kunnioitus ja rakkaus? Yhteiskunta kohtelee teitä ilman myötämielisyyden varjoakaan; mikä siis opettaisi teidät olemaan myötämielisiä yhteiskunnalle? Siis on tarpeellista, että teidän aineelliset edellytyksenne muuttuisivat voidaksenne siveellisesti kehittyä.
Teidän on välttämätöntä tehdä vähemmän työtä voidaksenne uhrata jonkun tunnin päivästä sielunkykyjenne kehittämiseen. Te tarvitsette työstänne palkan, mikä antaa teille tilaisuuden tehdä säästöjä, rauhoittaa mieltänne tulevaisuuteen nähden, puhdistaa ennen kaikkea sielunne kaikista kostotuumista, kaikista rankaisuyrityksistä, kaikista oikeutta loukkaavista ajatuksista niitä kohtaan, jotka ovat tehneet vääryyttä teille. Teidän täytyy siis pyrkiä tätä asiaintilan uudistusta kohti, mutta teidän tulee hakea sitä keinona, ei päämääränä, hakea sitä velvollisuutenne, eikä ainoastaan oikeutenne tuntien, pyrkiä siihen tullaksenne paremmiksi, eikä ainoastaan aineellisesti onnellisiksi. Joll'ei, mikä erotus olisi silloin teidän ja sortajienne välillä? He ovat sortajia juuri sen tähden, etteivät he ajattele muuta kuin hyvinvointia, huvituksia ja valtaa.
Paremmaksi tuleminen, olkoon se elämänne päämäärä! Te ette voi pysyvästi päästä vähemmän onnettomiksi, jollette itse tule paremmiksi. Teidän keskuudestanne nousee sortajia tuhansittain, jos te taistelette heitä vastaan ainoastaan aineellisten etujen, tai jonkun järjestelmän nimessä. Yhteiskunnallisen järjestelmän muuttaminen ei vaikuta paljoakaan, jos te ja muut pidätte kiinni nykyisistä intohimoistanne ja itsekkyydestänne. Järjestelmät ovat samanlaisia kuin eräät kasvit, jotka myrkyttävät tai parantavat sen mukaan kuin niitä käytetään. Hyvät ihmiset tekevät kehnostakin järjestelmästä hyvän, huonot tekevät hyvätkin kelvottomiksi. Jos on tehtävä paremmiksi ja velvollisuudentuntoisiksi ne luokat, jotka teitä nyt tahtomattaan tai tahallaan sortavat, ette te onnistu siinä, jollette alusta alkaen tee itseänne paremmiksi.
Kun siis kuulette niitten, jotka julistavat yhteiskunnallisen uudistuksen välttämättömyyttä, sanovan teille, että voitte saada sen aikaan ainoastaan oikeuksiinne vedoten, olkaa heille kiitollisia hyvästä tarkoituksestaan, mutta älkää uskoko sen onnistumiseen. Etuoikeutetut luokat tietävät kyllä ainakin jossain määrin köyhän kärsimykset, tietävät, mutta eivät tunne.
Yhteisen uskon puutteesta syntyneen yleisen välinpitämättömyyden vuoksi, itsekkyyden tähden, joka on monivuotisen, aineellista hyvinvointia tehostavan saarnan välttämätön seuraus, ovat ne, jotka eivät kärsi, vähitellen tottuneet pitämään noita kärsimyksiä yhteiskuntajärjestyksestä johtuvana surullisena välttämättömyytenä, tai jättämään huolehtimisen niistä tuleville sukupolville. Vaikeus ei piile heidän vakaannuttamisessaan, vaan siinä, että heistä saisi pois pudistetuksi välinpitämättömyyden, ajetuksi heitä, vakautuneita kun ovat, toimimaan, liittymään yhteen, veljeytymään teidän kanssanne, luodaksenne yhteiskunnallisen järjestelmän, joka tekisi lopun, siinä määrin kuin inhimilliset olosuhteet sen sallivat, teidän kärsimyksistänne ja vaivoistanne. Tämä on uskon tehtävä, uskon siihen kutsumukseen, jonka Jumala on antanut ihmisolennolle täällä maan päällä, uskon vastuunalaisuuteen, joka painaa kaikkia kutsumuksensa pettäneitä, uskon velvollisuuteen, joka käskee kaikkia työskentelemään lakkaamatta uhrautuen totuuden puolesta. Kaikki mahdolliset opit oikeuksista ja aineellisesta hyvinvoinnista saattavat johtaa vain yrityksiin, jotka pysyvät eristettyinä, ja ainoastaan teidän voimiinne nojaten eivät ne onnistu. Ne saattavat vain valmistaa raskainta yhteiskunnallista onnettomuutta: kansalaissotaa eri luokkien välillä.
Italian työväki! Kun Kristus tuli ja muutti maailman muodon, ei hän puhunut oikeuksista rikkaille, joitten ei ollut tarvis vallata niitä, eikä köyhille, jotka ehkä olisivat käyttäneet niitä väärin rikkaita jäljitellen. Eikä hän puhunut hyödystä ja eduista sukukunnalle, jonka etujen ja hyödyn tavoittelu oli turmellut. Hän puhui velvollisuudesta, puhui rakkaudesta, uhrautuvaisuudesta, uskosta. Hän sanoi, että vain ne tulisivat ensimäisiksi, jotka olivat työllään ilahuttaneet kaikkia. Ja nuo elon kipinääkin vailla olevan yhteiskunnan korvaan kuiskatut sanat elähyttivät sen, valloittivat miljoonia, valloittivat maailman, ja saivat ihmiskunnan kasvatuksen astumaan askeleen kauemmas edistyksen tiellä.
Italian työväki! Me elämme samanlaista aikakautta kuin Kristus. Elämme mädäntyneen yhteiskunnan keskuudessa, samanlaisen kuin Rooman valtakunta oli, ja meidän mielessämme kytee halu herättää se elämään, uudistaa se, yhdistää kaikki sen jäsenet ja työntekijät samaan uskoon, saman yhteisen lain alle, samaa päämäärää kohti kulkemaan, kaikkien niiden taipumusten asteettaista kehitystä edistämään, jonka siemenen Jumala on kylvänyt luomansa sieluun. Me haemme Jumalan valtakuntaa maan päällä niinkuin taivaissakin, tai pikemmin pyrimme siihen, että maa olisi taivaan valmistajana ja yhteiskunta yritys asteettaan lähentyä jumalallista ajatusta.