Vastannette, että teidän mielestänne on kylliksi, jos kotimaamme hallitus ja yhteiskunnalliset olot järjestetään paremmin? Se ei ole kylliksi. Ei mikään kansa elä nykyään ainoastaan omilla tuotteillaan. Te elätte tavaran vaihdolla, tuonnilla ja viennillä. Köyhtyvä ulkomainen kansa, missä kuluttajien luku vähenee, on teille menetetty markkinapaikka. Ulkomainen kauppa, joka kelvottoman johdon vuoksi joutuu pulaan ja häviöön, aiheuttaa pulia ja häviötä teidänkin kaupassanne. Vararikot Ameriikassa tai Englannissa johtavat vararikkoihin Italiassakin. Luotto ei nykyään ole kansallinen, vaan eurooppalainen laitos. Ja muuten on jokainen teidän tekemänne kansallisen parannuksen yritys vihollisuuden osoitus kaikkia hallituksia kohtaan, ruhtinaiden välisten sopimusten johdosta, sillä he ovat ensimäisiä tunnustamaan, että yhteiskunnallinen kysymys on nykyään kaikkialla samanlainen. Te ette voi toivoa mitään miltään muulta kuin yleismaailmallisilta parannuksilta, kaikkien Euroopan kansojen veljeydeltä ja Euroopan avulla koko ihmiskunnalta.
Älkää siis, veljeni, velvollisuutenne ja etunne vuoksi, unohtako koskaan ensimäisiä velvollisuuksianne, niitä, joita noudattamatta ette voi toivoa täyttävänne velvollisuuksia, joita perhe ja isänmaa vaativat: velvollisuuksianne ihmiskuntaa kohtaan. Tulkoot sananne ja työnne kaikkien hyväksi, niin kuin Jumala on kaikkien Jumala laissaan ja rakkaudessaan. Lienette itse missä hyvänsä, missä mies vain taistelee oikeuden, hyvän ja toden puolesta, siellä on teidän veljenne. Missä mies kärsii, erehdysten, vääryyden, hirmuvallan kiusaamana, siellä on teidän veljenne. Vapaina tai orjina, olette kaikki veljiä.
Teidän alkuperänne on yhteinen, yhteinen on laki, yhteinen teidän kaikkien päämääränne. Yhteinen olkoon uskokin, yhteinen työ. yhteinen se lippu, jonka alla te soditte. Älkää sanoko: "mehän puhumme eri kieliä". Kyyneleet, työt, kärsimys, ne ovat ihmisten yhteisenä kielenä lukumäärään katsomatta, kielenä, jota te kaikki tajuatte. Älkää sanoko: "Ihmiskunta on liian laaja ja me liian heikkoja". Jumala ei katso voimiin, vaan tarkoitukseen. Rakastakaa ihmiskuntaa! Kysykää aina itseltänne työskennellessänne isänmaan ja perheen piirissä: "Hyödyttäisikö vai vahingoittaisiko minun työni, jos se olisi kaikkien tekemää, ihmiskuntaa?" Ja jos omatunto vastaisi: vahingoittaisi, luopukaa siitä; luopukaa, vaikka teistä tuntuisikin, että teidän työnne tuottaisi välitöntä hyötyä perheelle ja isänmaalle. Te olette sen uskon julistajia, julistajia kansojen veljeyden ja sen yhteyden, minkä ihmisrotu nykyään periaatteessa hyväksyy, mutta työssä kieltää. Julistakaa sitä missä ja miten hyvänsä voitte. Ei Jumala eivätkä ihmiset voi vaatia enempää teiltä. Mutta minä sanon teille, että te sellaisiksi apostoleiksi ruvetessanne — vain itsellennekin, jos ette muuta voi — hyödytätte ihmiskuntaa. Jumala mittaa sen sivistysmäärän, mihin hän sallii ihmiskunnan kohota, uskovien luvun ja puhtauden mukaan. Kun olette puhtaita ja monilukuisia, avaa teille Jumala, joka teidän lukunne tietää, tien toimintaan.
V
Velvollisuudet isänmaata kohtaan.
Teidän ensimäiset velvollisuutenne — ensimäiset ja viimeiset tärkeydessä — kohdistuvat, niinkuin olen teille selittänyt, ihmiskuntaan. Te olette ihmisiä ennen kuin olette kansalaisia tai isiä. Jollei rakkautenne kohdistu koko ihmiskuntaan, jollette tunnusta uskovanne sen ykseyteen, joka johtuu Jumalan ykseydestä, ja kansojen veljeyteen, kansojen, joiden tehtäväksi on annettu muuttaa tuo ykseys tosiasiaksi — jollette kaikkialla, missä teidän toverinne valittavat, kun vääryys ja väkivalta loukkaa inhimillisen luonteen arvoa, ole valmiita, siihen kyetessänne, auttamaan sorretuita, tai ette, siihen kyetessänne, tunne olevanne kutsutuita taistelemaan petettyjen ja sorrettujen asian puolesta — silloin ette te tottele elämänne lakia, tai ette ymmärrä sitä uskontoa, joka tulee siunaamaan tulevaisuuden.
Mutta mitä saattaa jokainen teistä omin voimin tehdä ihmiskunnan siveellisen parantumisen, sen edistyksen puolesta? Te voitte joka hetki antaa hedelmättömiä todisteita uskostanne; te saatatte silloin tällöin osottaa armeliaisuutta veljellenne, joka ei kuulu teidän maanne asukkaihin, ettekä mitään enempää. Ei, armeliaisuus ei ole tulevaisuuden uskon tunnussana. Tulevaisuuden uskon tunnussana on yhdistyminen, veljellinen yhteispyrkimys yhteistä määrää kohti, ja se on yhtä paljon armeliaisuutta ylempänä kuin monien yhtyneiden työ yhteisestä sopimuksesta rakentaa talo kaikkien yhteiseksi asunnoksi on parempi kuin jos te tahtoisitte rakentaa majan jokaiselle erikseen ja auttaisitte toisianne vain vaihtamalla kiviä, tiiliä ja savea. Mutta kielten, pyrkimyksien, tapojen ja taipumusten eri ryhmiin jakamina ette te voi ryhtyä tuohon yhteiseen työhön.
Yksilö on liian heikko, ihmiskunta liian laaja. "Jumalani", rukoilee brittiläinen merimies ulapalle lähtiessään, "suojele minua; venheeni on niin pieni ja valtameri ääretön!" Ja tuo rukous kuvaa teidän jokaisen asemanne, jollei olisi keinoja teidän voimienne ja toimintatarmonne vahvistamiseksi loppumattomiin. Ja Jumala antoi teille nuo keinot antaessaan teille isänmaan, jakaessaan ihmiskunnan kuin ymmärtäväinen työnjohtaja, joka asettaa tehtävät eri työmiesten kyvyn mukaan, erillisiin ryhmiin maanpallomme pinnalle kylväen siten kansakuntien siemenet. Huonot hallitukset ovat turmelleet Jumalan tarkoituksen, jonka te näette selvästi osoitetun niin kauas kuin Eurooppaa ulottuu ainakin suurten virtojen juoksulla, korkeilla vuorijonoilla ja muilla maantieteellisillä merkeillä — turmelleet sen niin täydellisesti, että nykyään ei ole yhtään kansaa, Ranskaa ja Englantia lukuunottamatta, joiden rajat vastaisivat tuota tarkoitusta. Ne eivät tunnustaneet, eivätkä tunnusta mitään isänmaata omaa perhettään ja sukuaan, luokka-itsekkyyttään lukuunottamatta.
Mutta jumalallinen tarkoitus vaatii ehdottomasti täyttymystä. Luonnolliset jaoitukset, kansojen synnynnäiset, luontaiset taipumukset tulevat astumaan huonojen hallitusten pyhittämän mielivallan sijaan. Euroopan kartta on piirrettävä uudelleen. Kansojen isänmaat, vapaiden äänien määritteleminä, tulevat nousemaan kuninkaiden ja etuoikeutettujen luokkien isänmaiden raunioille. Niiden välillä tulee vallitsemaan sopusointu ja veljeys. Ja silloin tulee rauhallinen, asteettainen kehitys täyttämään ihmiskunnan yleisen parannustyön, oikean elämänlain tutkimiseen ja sovelluttamiseen nähden, yhdistymisen edistämänä ja paikallisten taipumusten mukaan jaettuna. Silloin jokainen teistä, voimakkaana tunteissaan ja miljoonien, samaa kieltä puhuvien ihmisten avun tukemana, samoja pyrkimyksiä kannattaen, saman historiallisen perintätiedon kasvattamana, voi toivoa hyödyttävänsä koko ihmiskuntaa omilla, henkilökohtaisilla ponnistuksillaan.
Teille, Italiassa syntyneille, on Jumala suonut, aivan kuin teitä erikoisesti suosien, paraiten määritellyn alueen Euroopassa. Toisissa maissa, joita epämääräisemmät tai hajanaisemmat rajat saartavat, saattaa syntyä riitakysymyksiä, jotka kaikkien rauhallinen äänestys kerran tulee ratkaisemaan, mutta jotka ovat maksaneet ja yhä vieläkin tulevat maksamaan kyyneleitä ja verta. Teidän maassanne ei koskaan. Jumala on asettanut ympärillenne ylväitä, kiistämättömiä rajamerkkejä.