He ovat huomanneet, että inhimillinen luonne on oleellisesti yhteiskunnallinen ja kasvatukseen taipuva, että niin kuin on ja saattaakin olla vain yksi Jumala, samoin saattaa yksityistä ihmistä ja koko ihmiskuntaa hallita vain yksi laki, ja että tuon lain pohjimmainen, yleinen ominaisuus on edistys. Tästä totuudesta, joka nykyään on kumoamaton, koska kaikki inhimillisen tiedon haarat vahvistavat sen, ovat johdetut kaikki velvollisuudet teitä itseänne kohtaan, ja siis myöskin kaikki oikeutenne, jotka taas sisältyvät yhteen ainoaan: Oikeuteen olla täydellisesti kahleeton ja saada määrätyissä rajoissa avustusta velvollisuuksienne täyttämisessä.
Te olette vapaita, ja te tunnette sen. Mitkään kelvottoman filosofian viisastelut, jotka tahtovat asettaa en tiedä minkä kohtalo-opin inhimillisen oikeustajunnan äänen sijalle, eivät voi pakottaa vaikenemaan kahta voittamatonta todistusta vapauden puolesta: katumusta ja marttyyriutta. Sokrateesta Jeesukseen, Jeesuksesta niihin miehiin, joita alituiseen kuolee maansa puolesta, kohottavat uskon marttyyrit äänensä tuota orjallista oppia vastaan huutaen teille: "Me rakastimme myös elämää, me rakastimme olentoja, jotka tekivät sen meille mieluisaksi, ja jotka rukoilivat meitä väistymään. Heidän sydämensä joka sykähdys vaati meitä elämään! Mutta tulevien sukupolvien pelastukseksi valitsimme me kuoleman." Kainista aina nykypäivien tavalliseen urkkijaan saakka tuntevat kaikki ne, jotka pettävät veljensä, kaikki ne, jotka kulkevat pahuuden polkua, sielunsa syvyydessä oman tuomionsa, rauhattoman, moittivan äänen, joka sanoo heille: Kuinka olette hyljänneet hyveen tien?
Te olette vapaita, ja sen vuoksi vastuunalaisia. Tästä siveellisestä vapaudesta johtuu teidän oikeutenne valtiolliseen vapauteen, velvollisuutenne vallata se itsellenne, pitää sitä loukkaamattomana, ja toisten velvollisuus olla rajoittamatta sitä.
Te olette taipuvia kasvatukseen. Jokaisessa teissä piilee joku määrä kykyjä, joille vain kasvatus saattaa antaa eloa ja tarmoa, ja jotka muuten pysyisivät hedelmättöminä ja tylsinä, tai ilmautuisivat vain välähdyksinä ilman säännöllistä kehitystä.
Kasvatus on sielun leipää. Niinkuin fyysillinen tai orgaaninen elämäkään ei voi kasvaa ja kehittyä ravinnotta, niin tarvitsee moraalinen ja henkinenkin elämä ulkonaisia vaikutteita kehittyäkseen ja ilmetäkseen täydellisenä, ja sen täytyy sulattaa itseensä ainakin osa toisten aatteita, harrastuksia ja pyrkimyksiä. Yksilön elämä puhkee ilmoille kuin kasvi, jonka joka muunnoksella on oma elintapansa, erikoinen luonteensa, puhkeaa yhteisestä maaperästä ja saa ravintonsa kaikkien elämän yhteisistä aineksista. Yksilö on ihmiskunnan vesa, ja se ruokkii ja uudistaa omaa elinvoimaansa ihmiskunnan elinvoimalla. Tämän ravinnon ja uudistuksen työn toimittaa kasvatus, joka suoraan tai epäsuorasti välittää yksilölle koko ihmisrodun edistyksen tulokset.
Teidän ei siis tule hankkia itsellenne niin paljoa kasvatusta kuin mahdollista ainoastaan sen takia, että se on välttämätöntä elämällenne, vaan myöskin siksi, että se on jonkunlaista pyhää seurustelua kaikkien lähimäistenne ja kaikkien jo eläneiden sukukuntien kanssa; niiden, jotka ovat ajatelleet ja toimineet ennen teitä. Teidän tulee hankkia moraalista ja älyllistä kasvatusta, jonka tulee käsittää ja hedelmöittää kaikki ne luonnonlahjat, mitä Jumala on teille hedelmääkantavaksi siemeneksi antanut, ja joiden tulee kehittää ja pitää yllä yhteyttä teidän yksilöllisen ja koko ihmiskunnan yhteiselämän välillä.
Ja siksi, että tuo kasvatustyö valmistuisi pikemmin, ja että teidän yksilöllinen elämänne varmemmin ja läheisemmin liittyisi kaiken yhteiselämään, ihmiskunnan elämään, on Jumala tehnyt teidät oleellisesti yhteiskunnallisiksi olennoiksi. Mikä alempi olento hyvänsä saattaa elää vain itselleen, ollen yhteydessä vain luontoon, vain fyysillisen maailman alkuaineksiin. Sitä ette te voi. Joka askeleella tarvitsette te veljiänne, ettekä te saattaisi tyydyttää elämän yksinkertaisimpiakaan tarpeita, ottamatta avuksi heidän työnsä tuloksia.
Vaikkapa te vertaisiinne yhdistyneinä, olette voimakkaampia kuin mikään muu olento, olette te eristettyinä voimien puolesta heikompia kuin monet eläimet, voimattomia, kyvyttömiä kehitykseen ja täydelliseen elämään. Kaikki sydämenne arvokkaimmat tunteet, niinkuin isänmaan rakkaus, ja siis myöskin vähemmän arvokkaat kuten kunnian ja muun kiitoksen halu, ilmaisevat synnynnäistä pyrkimystä yhdistämään elämänne niihin miljooniin, jotka teitä ympäröivät. Te olette siis luodut yhteiselämään. Se suurentaa teidän voimanne satakertaisiksi, tekee toisten aatteet, toisten edistysaskeleet omiksenne ja kohottaa, parantaa, pyhittää luontonne ihmisperheen yhteisyyden kasvavan tunteen ja myötätuntoisuuden voimalla. Mitä laajempi, mitä läheisempi ja ymmärtäväisempi suhde veljiinne on, sitä kauemmas tulette te edistymään yksilöllisen kehityksen tiellä.
Elämän lakia ei voi kokonaan täyttää muu kuin kaikkien yhteinen työ. Ja jokaisen suuren edistysaskeleen tapahtuessa, tuon lain pienenkin osan tunnetuksi tullessa osoittaa historia vastaavaa inhimillisen yhteistunteen laajennusta, läheisempää kosketusta kansojen välillä. Kun ensimäiset kristityt julistivat inhimillisen luonteen ykseyttä vastoin pakanallisia filosofeja, jotka tunnustivat kaksi ihmisluonnetta, herran ja orjan, oli Rooman kansa kantanut kotkansa kaikkien tunnettujen kansojen keskuuteen Euroopassa. Ennenkuin paavius — nykyään turmiollinen, mutta siunausta tuottava perustamisensa ensi aikoina — ilmoitti: henkinen voima on korkeampi kuin ajallinen, olivat maahan tunkeutuneet kansat, joita me sanomme barbaareiksi, saattaneet germaanisen ja romaanisen maailman kiinteään kosketukseen. Ennenkuin se aate, että vapaus kuului kansoille, oli herättänyt sen käsitteen kansallisuudesta, joka nyt myllertää Eurooppaa ja on määrätty voittamaan, olivat Ranskan vallankumous ja keisariajan sodat kohottaneet ja kutsuneet toimintaan muusta Euroopasta siihen saakka eristetyn aineksen, slaavilaiset kansat.
Lopuksi olette te edistyviä olentoja.