Te elätte. Se elämä, joka teissä on, ei ole sattuman ansio. Sattuma sanalla ei ole minkäänlaista merkitystä ja se keksittiin vain peittämään ihmisten tietämättömyyttä muutamista asioista. Se elämä, joka teissä on, tulee Jumalalta ja ilmaisee asteettaisella kehityksellään järjellisen aivoituksen. Teidän elämällänne on siis välttämättömästi joku määrä, joku tarkoitus.
Se viimeinen päämäärä, jota varten meidät luotiin, on meille nykyään tuntematon, eikä toisin saata ollakaan, mutta siitä syystä emme saa kieltää sitä. Voisiko pienokainen tietää sen tarkoituksen, johon hänen täytyy pyrkiä perheen, isänmaan, ihmiskunnan kautta? Ei, mutta tuo tarkoitus on olemassa, ja me alamme tuntea sen hänen sijastaan häntä varten. Ihmiskunta on Jumalan lapsi. Se tuntee sen määrän, jota kohti sen tulee kehittyä. Ihmiskunta alkaa juuri nyt käsittää, että edistys on sen laki, se alkaa juuri nyt epäselvästi ymmärtää jotakin maailmankaikkeudesta ympärillään, ja suurin osa siihen kuuluvia yksilöitä on tosin melkein kelvoton raakuuden, orjuuden ja täydellisen sivistyksenpuutteen vuoksi tutkimaan tuota lakia ja maailman kaikkeutta, seikka, joka on välttämätön, ennen kuin me saatamme ymmärtää itseämmekään. Vain vähemmistö niistä miehistä, jotka asuvat meidän pienessä Euroopassamme, on kykenevä kehittämään älyllisiä ominaisuuksiaan, tietojen hankkiminen tarkoituksena.
Teissä itsessännekin — useimmat teistä kun ovat opetuksesta eristettyjä ja pakotettuja elämään huonosti järjestetyllä ruumiillisella työllä — nukkuvat nuo kyvyt, eivätkä kykene kantamaan osaansa tiedon pyramiidin rakennukseen. Kuinka me siis nyt luulisimme voivamme tietää sen, mikä vaatii kaikkien yhteistyötä? Kuinka siis nousta kapinaan, kun ei vielä ole saavutettu huippua, mikä on maallisen edistyksemme viimeisin askel, kun vain muutamat meistä, ja hekin hajallaan, alkavat vasta sopertaa tuota pyhää, hedelmöittävää sanaa? Tyytykäämme siis olemaan tietämättä niitä seikkoja, jotka pakostakin ovat saavutettavissamme vasta pitkän ajan kuluttua, älkäämmekä luopuko lapsellisen kiivauden vallassa tutkimasta sitä, minkä me kykenemme saavuttamaan.
Totuuden löytäminen edellyttää vaatimattomuutta ja itsensä hillitsemistä yhtä paljon kuin lujuutta. Paljon enemmän sieluja on kadotettu tai johdettu harhaan oikealta tieltä kärsimättömyydellä ja inhimillisellä ylpeydellä kuin tarkoituksellisella pahuudella. Tätä totuutta tahtovat muinaisajan viisaat opettaa meille kertomalla, kuinka ylpeä hirmuvaltias taivaita tavoitellessaan kykeni rakentamaan vain sekaannuksen tornin, ja kuinka jättiläiset, jotka yrittivät hyökkäyksellä vallata Olympon, jäivät salaman lyöminä makaamaan meidän tuliperäisten vuortemme uumeniin.
Meidän on tärkeä päästä vakautuneiksi siitä, että oli tarkoitus, mihin meidät on määrätty, mikä hyvänsä, saatamme me vain keksiä ja saavuttaa sen älyllisiä kykyjämme asteettaisesti kehittämällä ja harjoittamalla. Meidän kykymme ovat Jumalan meille antamia työkaluja. Sen vuoksi on välttämätöntä, että niiden kehitystä avustetaan ja edistetään, ja että niiden käyttö on vapaata ja suojattua. Vapaudetta ette te voi täyttää mitään velvollisuuksianne; teillä on siis vapauden oikeus ja velvollisuus vallata se kaikin keinoin mahdilta, joka kieltää sen teiltä.
Ilman vapautta ei moraalia ole olemassa, sillä jollei ole valinnan vapautta hyvän ja pahan, yhteisen edistysinnon ja itsekkyyden hengen välillä, ei ole vastuunalaisuuttakaan. Vapaudetta ei oikeaa yhteiskuntaa ole olemassa, koska vapaiden miesten ja orjien välillä ei voi olla yhteyttä, vaan toiset ovat toisten vallan alaisia. Vapaus on pyhä, niinkuin se yksilö, jonka elämää se edustaa, on vapaa. Missä vapautta ei ole, on elämä supistunut vain elimellisiksi toimiksi. Mies, joka sallii vapauttaan loukattavan, on kierossa suhteessa omaan luonteeseensa ja kapinoi Jumalan käskyjä vastaan.
Siellä ei ole vapautta, missä luokka, perhe tai mies anastaa vallan toisten yli luuloteltujen jumalallisten oikeuksien nimessä tai syntyperästä ja vallasta johtuneiden etuoikeuksien perusteella. Vapauden täytyy olla olemassa kaikkia varten ja kaikkien saavutettavissa. Jumala ei ole myöntänyt yliherruutta kellekään yksilölle, sen yliherruuden määrän, mikä meidän maailmassamme saattaa olla edustettuna, on Jumala uskonut ihmiskunnalle, kansalle, yhteiskunnalle. Ja tämäkin lakkaa ja hylkää ihmiskunnan yhteisryhmät, jolleivät ne käytä sitä hyvän eduksi, kaitselmuksellisen tarkoituksen täyttämiseksi. Siis ei oikeuksien yliherruutta saata olla kenelläkään, yliherruus riippuu päämäärästä ja toiminnasta, joka siihen vie.
Pyrinnöt ja päämäärä, jota kohti me etenemme, täytyy alistaa kaikkien arvostelulle. Ei ole, eikä saatakaan olla pysyväistä yliherruutta. Se laitos, jota me nimitämme hallitukseksi, on vain johtokunta, muutamille uskottu tehtävä, sillä käskyllä, että se nopeammin saavuttaisi kansakunnan päämäärät, ja jos sen jäsenet eivät ole oikeamielisiä, täytyy tuon harvoille uskotun vallan lakata. Jokainen hallitukseen kutsuttu on yhteisen tahdon täyttäjä. Hänen täytyy tulla valituksi ja olla velvollinen eroamaan milloin hyvänsä hän käsittää väärin tai asettuu tuota tahtoa vastustamaan. Siis ei voi olla olemassa, minä toistan sen, luokkaa tai perhettä, joka pitäisi valtaa omalla oikeudellaan loukkaamatta teidän vapauttanne. Kuinka voitte sanoa olevanne vapaita, kun on olemassa henkilöitä, joilla on valta käskeä teitä, teidän suostumuksettanne? Tasavalta on ainoa oikeutettu ja johdonmukainen hallitusmuoto.
Teillä ei ole muuta herraa kuin Jumala taivaissa ja kansa maanpäällä. Kun te olette keksineet rivinkin laista, Jumalan tahdosta, tulee teidän siunata ja totella sitä. Kun kansa, tuo teidän tovereittenne yhteisruumis, selittää, että se kannattaa jotakin vakaumusta, täytyy teidän taivuttaa päänne ja luopua kaikista kapinallisista hankkeista.
Mutta on olemassa seikkoja, joista teidän yksilöllinen olemuksenne muodostuu, ja jotka ovat oleellisia inhimilliselle elämälle. Ja niihin ei kansallakaan ole oikeutta kajota. Ei enemmistö, eikä yhteisvoima voi ryöstää teiltä sitä, mikä tekee teidät ihmisiksi. Ei mikään enemmistö voi julistaa tyranniutta voimaan, eikä sammuttaa tai poistaa omaa vapauttaan. Kansaa vastaan, joka haluaisi tehdä sellaisen itsemurhan, ette te voi käyttää voimaa, vaan vastalauseoikeutta, joka elää, mihin sitten olosuhteet johtanevatkin, ja on elävä jokaisessa teissä ikuisesti.