Siemenet, jotka Dante kylvi, ovat kantaneet hedelmän. Eräiden voimakkaiden älyjen aikojen kuluessa laajentamina ja hedelmöittäminä kehittyivät ne etenkin 1700-luvun lopulla. Edistyksen aatteesta elämän lakina, hyväksyttynä ja kehitettynä, historian toteamana ja tieteen vahvistamana, tuli tulevaisuuden lippu. Nykyään ei ole olemassa vakavaa ajattelijaa, joka ei pitäisi sitä elämäntehtävänsä tukipisteenä.

Me tiedämme nyt, että edistys on elämän laki. Yksilön edistys on ihmiskunnan edistystä. Ihmiskunta täyttää tuon lain maanpäällä, yksilö maanpäällä ja muuallakin. Yksi Jumala, yksi laki. Olemassaolonsa ensi hetkestä saakka on ihmiskunta asteettaisesti, mutta vääjäämättömästi täyttänyt tuota lakia. Totuus ei ole koskaan ilmennyt täydellisesti, eikä yhdellä kertaa. Jatkuva ilmestys tuo ilmi totuuden osia, sanan laista, aikakaudesta aikakauteen. Jokainen noista sanoista myllertää syvästi inhimillistä elämää sen kulussa täydellisyyttä kohti, luoden vakaumuksen uskon.

Uskonnollisen aatteen kehityksellä on siis loppumaton edistymisen mahdollisuus, ja toisiaan seuraavat vakaumukset, kehittäessään ja puhdistaessaan tuota aatetta yhä syvemmälti, tulevat jonakin päivänä kuin temppelin pylväät kannattamaan ihmiskunnan Pantheonia, yhtä ainoaa, suurta uskontoa maamme päällä. Ne miehet, joita Jumala on siunannut nerolla tai tavallista suuremmalla kunnolla, ovat sen apostoleita; kansa, tuo ihmiskunnan yhteistietoisuus on sen selittäjä, hyväksyy sen totuuden ilmaisun, siirtää sen sukupolvelta sukupolvelle ja saattaa sen käytäntöön, sovelluttaen sen inhimillisen elämän eri haaroihin ja ilmiöihin.

Ihminen on kuin mies, joka elää loppumatonta ajanjaksoa ja oppii aina. Ihmiset ja vallat eivät ole eivätkä saatakaan olla erehtymättömiä. Lain tulkitsijoiden tai säilyttäjien keskuudessa ei ole eikä saatakaan olla etuoikeutettua luokkaa. Jumalan ja ihmisen kesken ei tarvita eikä voikaan olla muuta välittäjää kuin ihmiskunta. Asettaessaan kaitselmuksellisen, edistyvän sivistyksen pyrkimyksen ihmiskunnalle, istuttaessaan edistysvaiston joka ihmisen sydämeen on Jumala siis kätkenyt ihmisluontoon edistyksen toteuttamiseen vaadittavat kyvyt ja voimat.

Yksilöllinen ihminen, tuo vapaa ja vastuunalainen olento, kykenee käyttämään niitä väärin tai oikein, riippuen siitä antautuuko hän velvollisuuden tielle, vai kuunteleeko itsekkyyden sokeita houkutuksia. Hän saattaa hidastuttaa tai jouduttaa omaa kehitystään, mutta kaitselmuksen tarkoitusta ei mikään inhimillinen voima saata tehdä tyhjäksi. Ihmiskunnan sivistyksen täytyy itsensä täydentää itseään. Niinpä barbaarien maahantunkeutumisista, jotka näyttivät tukahuttavan kaiken sivistyselämän, nousikin uusi, entistä korkeampi sivistys, joka levisi entistä laajemmille alueille. Yksityisten hirmuhallituksesta näemme me kohta erkanevan entistä nopeamman vapauden kehityksen.

Edistyksen lakia tulee jokaisen täyttää maanpäällä niinkuin muuallakin. Maa ja taivas eivät millään lailla ole toistensa vastakohtia. Ja on herjausta otaksua, että me voisimme rikosta tekemättä halveksia Jumalan työtä, majaa, jonka hän on meille antanut, ja jättää sen niille voimille, jotka kuuluvat, oli niiden luonne mikä hyvänsä. pahan, itsekkyyden ja hirmuvallan vaikutteihin. Maa ei ole katumuksen laakso, se on paikka, jossa toimitaan totuuden ja oikeuden ihanteen puolesta, jota jokainen meistä kantaa sieluunsa istutettuna, se on porras kohti täydellisyyttä, jonka me voimme saavuttaa vain kunnioittamalla Jumalaa ihmiskunnassa työllämme ja pyhittämällä itsemme muuttamalla tosiasiaksi niin monta hänen aivoitustaan kuin mahdollista. Tuomio, joka meistä jokaisesta tulee lausuttavaksi joko julistaen meidän ylenevän edistyksemme tällä täydellistymisen asteikolla tai langettaen meidät laahautumaan vielä kerran sen matkan, minkä jo olemme astuneet hedelmättömin tuloksin tai syntiä tehden, perustuu siihen hyvään, mitä me olemme veljillemme tehneet, siihen kehitysasteeseen, jonka saavuttamisessa me olemme auttaneet toisia.

Yhä läheisempi ja laajempi yhteys tovereittemme kanssa on se keino, mikä tekee voimamme moninkertaisiksi, se piiri, jossa teidän tulee täyttää velvollisuutenne, tie, jolla toimiva edistys toteutetaan. Teidän tulee pyrkiä tekemään koko ihmiskunta yhdeksi perheeksi, jonka jokaisen jäsenen tulee itsessään edustaa siveellistä lakia toisten hyödyksi. Ja niinkuin ihmiskunnan täydellistyminen edistyy aikakaudesta aikakauteen, sukupolvesta sukupolveen, niin kulkee yksilön täydellistyminen olennosta olentoon hitaammin tai nopeammin teidän omista ponnistuksistanne riippuen.

Tässä on lueteltu eräitä niistä totuuksista, jotka sisältyvät sanaan edistys, josta taas tulevaisuuden uskonto on nouseva. Ainoastaan siinä sanassa saattaa teidän vapautuksenne toteutua.

VIII

Vapaus.