Asema on kauhea, ja se täytyy saada muuttumaan.
Te olette ihmisiä ja sellaisina teillä on kykyjä, ei ainoastaan ruumiillisia, vaan myöskin älyllisiä ja siveellisiä, joita te olette velvolliset kehittämään. Te pyritte olemaan kansalaisia, ja sellaisina tulee teidän harjoittautua yleisiä hyödyllisiä oikeuksia varten, jotka vaativat määrättyä kasvatusastetta ja määrättyä aikaa.
On selvää, että te haluatte tehdä vähemmän työtä ja ansaita enemmän kuin nykyään.
Meidät, jotka kaikki olemme Jumalan lapsia ja toistemme veljiä hänessä, meidät kaikki on kutsuttu luomaan yhtä ainoaa, suurta perhettä. Tässä perheessä saattaa olla olemassa erilaisuuksia, jotka johtuvat erilaisista kyvyistä, eri harrastuksista, taipumuksista erilaisiin töihin. Mutta vain yhden periaatteen tulee hallita sitä. Kuka vain on suostuvainen antamaan toisten hyväksi sen työmäärän, mihin hän kykenee, hänen tulee myöskin saada siitä kylliksi korvausta voidakseen kehittää omaa elämäänsä enemmän tai vähemmän, kaikilla niillä tavoilla, joista se tunnetaan inhimilliseksi.
Tämä on se ihanne, jota tutkien teidän tulee ajatella, kuinka pääsisitte yhä lähemmäksi sitä, vuosisadasta vuosisataan. Jokainen uudistus, jokainen vallankumous, joka ei vie meitä askelta lähemmäksi sitä, joka ei saata yhteiskunnallista edistystä päätökseen valtiollista edistystä varten, joka ei yhdelläkään asteella paranna köyhien kansanluokkien asemaa, loukkaa Jumalan tarkoitusta, ja alentuu puolueriidaksi, jokaisen etsiessä laitonta ylivaltaa; se on valhetta ja se on pahaa.
Mutta missä määrin voimme me nyt toteuttaa tuon ihanteen? Ja kuinka ja millä keinoin voimme me toteuttaa sen?
Muutamat teidän pelokkaat ystävänne ovat hakeneet parannusta työmiehen omasta siveellisyystajusta. Perustamalla säästöpankkeja ja muita sellaisia laitoksia ovat he sanoneet työmiehille: Tuokaa palkkanne tänne! Säästäkää! Luopukaa juomien ja muiden nautintoaineiden liiallisesta käyttämisestä! Pelastakaa itse itsenne puutteesta itsekieltäymyksellä! Ja nämä ovat erinomaisia neuvoja, koska ne tarkoittavat työläisluokan siveellistä uudistusta, jota ilman kaikki parannukset olisivat hyödyttömiä. Mutta ne eivät saata ratkaista varallisuuskysymystä, eivätkä ne millään lailla kosketa yhteiskunnallista velvollisuutta. Hyvin harvat teistä voivat säästää mitään palkoistaan. Ja nuokin harvat saattavat vain hitaasti ja kärsivällisesti koota rovon vanhojen päiviensä varaksi. Mutta taloudellisen uudistuksen silmämääränä täytyy olla varastot miehuuden päiviä, elämän kehitystä ja täyttä laajennusta varten, silloin kun se on toimintatarmoinen ja voimakas ja saattaa vaikuttavasti kannattaa isänmaan ja ihmiskunnan edistystä.
Aineelliseen hyvinvointiin nähden on kysymys siitä, kuinka varallisuutta ja tuotantoa saatettaisiin lisätä, ja nuo neuvot, joista minä olen puhunut, eivät saata osoittaa, kuinka jompikumpi olisi saavutettavissa. Sitäpaitsi yhteiskunta, joka elää kansansa lasten työllä ja vaatii heiltä veriveron joka kerta kun vaara sitä uhkaa, on pyhässä velassa heille. On olemassa toisia ajattelijoita, — ei kansan vihollisia, vaan ainoastaan välinpitämättömiä heitä ja tuota tuskanhuutoa kohtaan, joka kohoaa työmiesten rinnoista, — jotka pelkäävät kaikkia tärkeitä uudistuksia.
Nämä, jotka kuuluvat n.s. ekonomistiseen oppikuntaan, joka kunnolla ja menestyksellisesti taisteli kaikissa vapauden ja teollisuuden taisteluissa, ottamatta kuitenkaan huomioon edistyksen ja yhdistymisen tärkeyttä ihmisluonteesta erottamattomina seikkoina, väittivät ja väittävät yhä, niinkuin nuokin ihmisystävät, joista juuri olen puhunut, että jokainen, nykyisissä oloissakin, saattaa perustaa omalla toiminnallaan oman riippumattomuutensa. He selittävät, että jokainen työjärjestelmän muutos johtaisi liiallisuuksiin ja epäkohtiin, ja että lauselma: Jokainen itsensä ja kaikki vapauden vuoksi on riittävä vähitellen luomaan likimääräisen varallisuuden ja toimeentulon tasapainon yhteiskuntaan kuuluvien luokkien välille. Sisäisen liikkumisen vapaus, kaupan vapaus kansakuntien kesken, tullimaksujen, etenkin raaka-aineita koskevien, asteettainen vähentäminen, suurien liikeyritysten yleinen rohkaiseminen, yhdysteiden luvun ja kaikenlaisen tuotantoa kasvattavan koneiston kartuttaminen — siinä kaikki, mitä yhteiskunta ekonomistien mukaan saattaa tehdä. Kaikki pitemmälle käyvä välitys sen puolelta olisi heidän mukaansa pahuuden lähde.
Jos he olisivat oikeassa, olisi köyhyyden tauti parantumaton. Ja Jumala varjelkoon, veljeni, että minut koskaan saataisiin vakaumuksella yhtymään heihin ja heittämään vastaukseksi teidän kärsimyksillenne ja pyrkimyksillenne mainittu epätoivoinen, ateistinen, siveetön loppupäätelmä. Jumala on varannut teille paremman tulevaisuuden kuin sen, mikä sisältyy ekonomistien parannuskeinoihin.