"Ymmärrähän nyt!" tiukkasi Wohlwend, "minun pitäisi huomenna aikaisin mennä heidän kanssaan Rigille, näyttääkseni heille hiukan ihanuuksiamme! Ja muutakinhan siihen väliin voi tulla! Vain hetkiseksi!"
Lyhentääkseen mitä nyt kerta ei voinut välttää, salli Salander työntää itsensä portaita ylös ja huomasi olevansa muutamassa salonkimaisessa huoneessa vastapäätä kahta muhkeaa naista, joiden kauneus oli erilainen, mutta muukalaismaisuus yhtäläinen, samoinkuin käytös ja matkapuvutkin.
"Tämä se nyt siis on vanha ystäväni Martti Salander!" ilmoitti hän heille, ja häneen kääntyen: "Tämä on vaimoni Alexandra Wohlwend, syntyjään Glavicz! Tämä hänen sisarensa neiti Myrrha Glavicz ja nämä poikani Georg ja Louis!"
Nämä tervehtivät häntä kunnioittavasti, joskin hiukan kömpelösti ja hän tarjosi heille kaikille kätensä sekä tiedusteli yhtä ja toista matkasta, jonka he olivat tehneet, ja sen semmoista. Silläaikaa oli Wohlwend pujahtanut ulos, mutta tuli kohta takaisin.
"No, vanha ystävä, sinä kunnioitat meitä nyt syömällä kanssamme! Minä lähetin palvelian kotiisi ilmoittamaan, että sinä olet meidän luonamme eikä missään hukassa!"
"Mutta, ystävä hyvä, se ei sittenkään käy laatuun!" arveli Salander vastaan ponnistellen. Se ei kuitenkaan auttanut mitään ja hän myöntyi.
Kesti neljännestunnin, ennenkuin soitettiin ruualle, eikä keskustelu tahtonut juuri luistaa, vallankaan kun Wohlwend ei jutteluun ottanut osaa. Mutta Salanderille ei tullut ikävä, kun hän teeskentelemättä katseli noita vieraita ihmisiä.
Kun vihdoinkin käytiin pöytään, sai hän taluttaa rouva Wohlwendin sisarta sekä istua hänen rinnalleen.
"Varo itseäsi!" sanoi Wohlwend piloillaan, "hänen suonissaan virtaa todennäköisesti helleeniläistä verta. Minun appi vainajani on aikoinaan tuonut hänen äitinsä Mustanmeren rannoilta ja heidän esi-isiensä pitäisi Tessaliasta tulleen sinne."
Martti silmäili tuota rinnallaan olevaa hiljaista naapuria, joka nyt oli vallan lähellä häntä. Hän näki pari loistavaa silmää, jotka ikäänkuin välinpitämättömässä surussa olivat kääntyneet häntä kohti, ja tumman tukkalaitteen alta näki hän juontuvan alas moitteettomat otsan ja nenän ääriviivat sekä täyteläisten huulten alla pyöristyvän mitä somimman leuan, kaikki kuin vanhan kreikkalaisen naisenpääreseptin mukaan.