"Jumalan kiitos, kutakuinkin, työ pitää häntä pystyssä ja kuitenkin säästää hän liian vähän itseään ja valittaa siellä ja täällä haluttomuuttaan. Kullakinhan on osansa! Me emme esimerkiksi tiedä, kuinka poikiemme laita on; sitä varten minä suoraan sanoakseni tulinkin, saadakseni tietää, onko teillä lapsista enemmän tietoa ja mitä oikeastaan on tekeillä."
"Kuinka niin tekeillä?" kysyi Maria rouva puolittain säikähtyneenä.
"Niin, jotakin täytyy olla tekeillä tai jo tapahtunut. Poikamme, jotka valitettavasti eivät meistä enää paljoa piittaa, pistäytyvät vain toisiksi ilmoiksi ja pikimmältään luonamme. Ennen he tulivat toisinaan yhdessäkin, mutta nyt näyttävät he välttävän toisiaan ja jos he odottamatta kohtaavat meillä toisensa, niin loruilevat he hiukan jotakin, ja jompikumpi laittaa niin että pääsee lähtemään pois. Mutta jos toinen heistä ilmestyy yksinään, sellaisesta on nyt puoli vuotta tai enemmänkin, ja häneltä kysyy veljestään, niin saa aina kuulla: 'En tiedä, en ole nähnyt häntä! Näen häntä yleensä vähän!' Niin saa kuulla Isidorilta ja niin Julianilta! Ja kuitenkin ovat he aina täällä kaupungissa, jossa heillä on asioita, joka viikko saamme muutaman kerran kuulla, että heitä on nähty siellä tai siellä, niin pitäisihän heidän nyt toki toisiaankin kohdata eikä sanoa, etteivät toisistaan mitään tiedä. Niin tuumasimme me mieheni kanssa, että herra ja rouva Salander ovat tyttäriensä kautta paremmin asiasta selvillä. Mitään vaaraahan siinä ei lopultakaan liene, muutoinhan olisi meillekin siitä ilmoitettu! Sitten minä tänään tein oikein täysikäänteen ja tulin tänne teidän luoksenne!"
Rouva Salander oli ihmeissään ja pysyi hetkisen vaiti, miettien samalla, pitäisikö hänen vasta-anopilleen kertoa nuo osaksi samanlaiset kokemukset tyttäriin nähden. Voisihan se auttaa parempaan selvyyteen noita levottomia ihmisiä, ajatteli hän, jos he saisivat tiedon siitä, mikä heille selvästikin on aivan outoa.
"Tyttäremme", sanoi hän, "eivät ole meille tästä asiasta mitään ilmaisseet, nähtävästikin sen takia, että he eivät siitä tiedä. Viime aikoina me olemme heiltä kuulleet vain sattumoisin, että miehet ovat paljon poissa."
"Luonnollisesti, sen minä kyllä uskon!" yhtyi Amalia Weidelich. "Se ei ole mikään salaisuus, heillä kun on sellaisia toimia! Eivätkö rouvat muuta mitään tienneet?"
"Sillä kertaa en ainakaan voi sanoa heidän tästä seikasta tienneen!"
"Kuinka niin sillä kertaa ja tästä seikasta? Mutta tiesivätkö he toisella kertaa, ovatko puhuneet, he?"
Kun Maria ei voinut heti vastata, jatkoi toinen äiti jännittyneellä äänellä puhettaan: "Olkaa vain avomielinen elkääkä salatko mitään! Nähkääs, mekin olemme siitä puhuneet, etteihän vain siinä liene olemassa perheriitaa, eripuraisuutta puolisoiden välillä tai sen semmoista; että mahtavatko ne nuoret vaimot mukautua oloihin vai olisivatko ehkä tyytymättömiä ja tekisivät miehille kotonaolon tukalaksi? Ette saa siitä pahastua, anoppi hyvä, niitä on esimerkkejä, että kaksi sisarta, jotka on naitu samaan perheeseen, vetävät yhtä köyttä ja kernaasti liittyvät keskenään komplottiin, jos ovat tyytymättömiä ja jos kykenevät kääntämään kaikki ylösalaisin! Enhän minä tahdo tällä mitään sanoa, otaksun vain, että sekin voisi olla syynä!"
Uudelleen hetkisen mietittyään huomasi Maria Salander olevan ajan auttaa häntä muitta mutkitta oikeille jälille.