"Ethän sinä ole siihen lisännyt muuta kuin pronomineja, artikkeleita, muutamia prepositsioneja ja sen semmoisia. Siten tulee sähkösanoma vain kolme kertaa kalliimmaksi!" sanoi hän, yhä vielä ihmeissään.
"Tiedän kyllä, että se on ehkä hupsua", selitti Maria vaatimattomasti, "mutta minusta tuntuu, että nuo pienet lisät lieventävät kirjoituksen, ympäröivät sen ikäänkuin pumpulilla, niin että Settistä on kuin kuulisi hän meidän suullisesti puhuvan, ja sen vuoksi minua ei taksa huoleta. Mutta jos tahdot, niin kirjoitan minä itse alle!"
"Merkillistä, kuinka oikeassa sinä olet!" puheli Salander, joka oli uudelleen lukenut nuo kolme neljä riviä. "Se tekee tosiaankin hienon ja sydämellisen vaikutuksen. Mistä hitosta sinä olet oppinut tuon ihmeen yksinkertaisen tyylitaidon? Ei, kyllä sinun täytyy panna oma nimesi sen alle, minun, vanhan pedantin, mieleeni tuo ei olisi juolahtanutkaan!"
Vähän myöhemmin ruokapöydässä istuessaan saivat he Settin vastauksen, jossa hän ilmoitti aikovansa jonkun päivän kuluttua jättää kotinsa, luvaten sitä ennen kuitenkin kirjeen lähettää. Se saapuikin maanantaina. Siinä kerrottiin lyhyesti häntä kohdanneesta säikäyksestä ja paikalle saapuneiden virka- ja ammattimiesten toimeenpanemista, vuorokauden kestäneistä tutkimuksista, joissa Isidorin täytyi kuulustelua varten olla saapuvilla. Alussa oli tämä näyttänyt uhmailevalta ja ylpeältä sekä muutoinkin tyhmästi käyttäytynyt. Mutta kun miehet, joiden joukossa oli hänen virkatovereitaan, joiden kanssa hän oli ollut sinut, äkkiä alkoivat häntä kuivasti teititellä, käskien hänen seisoa siinä tai siinä tai istua johonkin nurkkaan odottamaan, kunnes häntä kutsuttaisiin, ja kun lopuksi poliisisotilas tuli näkyviin, jääden kanslianovelle, niin silloin oli hän huomannut olevansa hukassa ja itkien tunnustanut kaikki, mitä häneltä kysyttiin, sotkien kuitenkin sekaan valeita, joista hän myöskin joka kerta sai tarpeellisen ojennuksen. Kun häntä kirjojen ja asiakirjain mukana vietiin sitten pois, oli hän vaimolleen huutanut vain lyhyet hyvästit, lisäten, että hän valitettavasti oli nyt valtiovanki (ikäänkuin hän olisi jotain jalompaa ja hienompaa suorittanut) ja että hän toivoi pian olevansa takaisin kotona, jonka vuoksi rouvan tuli pitää kotona hyvää järjestystä! Muutamiin aikoihin ei hän, Setti, ollut enää saanut mitään tarverahoja, vaan oli hänen täytynyt jokaiseen eri tarpeeseen välttämättömät rahat pyytää kansliasta. Nyt oli kyökkiä ja hänen vaatekaappiaan lukuunottamatta kaikki lukittu sinetillä. Hänen rahaperinnöstään ei näkynyt jälkiäkään. Kuitenkin oli hänelle luvattu, että hänen tuomansa irtaimisto annettaisiin pois heti kuin oli määrätty konkurssipesän hoitaja. Niin kauaksi hän ei kuitenkaan haluaisi jäädä ja jos hänellä olisi vähän matkarahaa, niin palaisi hän vanhempainsa luvalla viipymättä sinne, josta hänen ei koskaan olisi pitänyt lähteäkään.
"Huomenna on tiistai", sanoi Salander, "minä aion hänet huomenna noutaa. Meidän pitää hänelle heti sähköttää, että hän panee välttämättömimmät tavaransa kokoon, ollakseen valmiina. Lieneekö hänellä enää koreja ja kirstujakaan? Lyön vetoa, että se mies on kaikki hutiloinut ja matkoilla hävittänyt!"
"Minä näin siellä vielä olevan hänen täältä viemänsä kirstut, ja korit", vastasi Maria, "miehillä oli matkoillaan mukana pienet käsikapsäkit."
"Aivan kuten tekee tuo suuri päivärahojen ahmija von Gauchlingen, joka vuodesta vuoteen huilaa ympäri maata, mukanaan yöpaita vanhassa nahkaisessa asiakirjasalkussa!"
"Muutoin minä haluaisin tulla mukaan", ryhtyi Maria taas puhumaan, "ja arvelen, että me rautatiestä piittaamatta voisimme ottaa vaunut, niin ei meidän Settin kanssa tarvitseisi jalan asemalle kävellä ja voisimme hänen tavaransa ottaa heti mukaan. Ei haittaa, jos he siellä näkevätkin, että hänellä on vielä jossakin koti. Ja tänne saavumme me juuri hämärissä, niin ettei ole kellään mitään töllistelemistä. Jotain kylmää ruokaa meidän on varalta otettava mukaan, sillä tiesi onko hänellä siellä mitään! Matkalla meidän sitten ei tarvitse ollenkaan pysähtyä."
"Minä olen kaikessa yhtä mieltä! Sinä, joka vastustit näitä kovanonnen avioliittoja, ajattelet nyt kaikkea mikä minunlaiseni mieleen ei lainkaan johtuisi!"
He panivat tuumansa toimeen, ollen menomatkalla peloissaan, missä tilassa he tyttärensä tapaisivat. Setti näytti jonkun verran laihtuneelta, kalvakalta ja väsyneeltä, mutta kuitenkin virkeämmältä kuin mitä vanhemmat olivat kuvitelleet. Tunto siitä, että oli vapautunut itse ansaitsemistaan onnettomista kahleista, oli kenties häntä itsensä tietämättä pitänyt tasapainossa.