Mutta sisällä talossa oli tarjona lisää uutta ja hyvä oli, että Netti saapui ja lisäksi isänsä seurassa. Kansliassa isännöi jo joukko tutkijoita, kunnanesimies, piiripäällikkö, muuan oikeusviranomainen ja eräs toimitukseen kutsuttu notarius. He olivat panneet jo merkille, että hävinneen maakirjurin rouvakin oli lähtenyt salaa kotoaan, tietymätöntä minne. Hän tuli siis oikeaan aikaan, ollakseen läsnä kuulustelussa, jonka jälkeen häntä vaadittiin antamaan ilmi talossa löytyvä omaisuus sekä luvattiin hänen ottaa mukaansa tarpeellisimmat tavaransa. Sen hän tekikin, isänsä avulla ensin maksettuaan palvelian kuitiksi ja jätettyään kirjuripojan viranomaisten huomaan.
Martti Salander saattoi samana päivänä turvaan tämänkin tyttärensä kirstuineen ja lippaineen. Mutta tyttärien ennustus, että nuo kunnon pojat pian kasvaisivat miehiksi, joista paljon puhuttaisiin, oli harvinaisella tavalla käynyt toteen.
XVII
Joka päivä sisälsivät nyt sanomalehdet uutisia jatkuvista tutkimuksista, joiden tulokset eivät olleet niin toistensa kaltaiset kuin ne olivat Weidelichin veljesten jutuissa olleet. Siten saavutti jokainen toisiin nähden vissin alkuperäisyyden, jommoista ei koskaan olisi voitu mahdollisena pitää.
Isidorin virkapiiriin kuului joukko maalaiskuntia, jotka tähän aikaan puuhailivat parannusta luottosuhteisiinsa. He muodostivat yhdyskuntia keskinäisesti taatakseen kiinnelainoja ja sen semmoisia, sanoivat sitten yhteisesti irti epäedullisimmat kiinnekirjat ja tarjosivat lainanantajille uusia velkakirjoja huokeammin korkokannoin. Kun samaan aikaan monet kapitalistit eivät enää pitäneet luotettavana sijoittaa rahojaan osakeyrityksiin, tarttuivat he jälleen mielellään maaomaisuuteen. Ja notarius oli koko liikkeen välittäjänä ja johtajana. Hän järjesti lainan toisensa jälkeen, otti rahat vastaan, lunasti irtisanotut kiinnekirjat, maksaen entiset saamamiehet kuitiksi ja toimittaen uusille uudet kiinnekirjat sekä pitäen pöytäkirjaa minkä miehestä lähti: kun tässä kaikessa oli miljoonia kysymyksessä, niin menetteli hän ehkä hyvinkin vaatimattomasti, kun hän noista haltuunsa joutuneista suurista summista käytti ainoastaan muutamia satoja tuhansia koetellakseen onneaan pörssikeinottelussa. Kun hän ainoastaan menetti, mikä oli oikein ja kohtuullista sellaiselle, joka ei mitään ajatellut ja jonka toimintaa ei järki johtanut, niin huomasi hän pian olevansa pakoitettu korvaamaan varkain hankitun rahamäärän toisella samanlaisella ja jatkoi tätä yhä ahkerammin. Hän laati vain miehekkäästi velkakirjoja ja pidätti niillä saadut rahat, ensin jonkunlaista valintaa noudattaen, sitten umpimähkään. Sitäpaitsi tämä kaikki vaati laajaa ja monipuolista huolenpitoa, ja niin kykeni hän pitemmän aikaa pidättämään ihmisiä kaikenlaisilla tyhjillä puheilla, vieläpä tukalimmassa tapauksessa jollakin uudella yrityksellä heidät torjumaan, aina siinä toivossa, että suuremmoinen onni hänet vihdoinkin yllättäisi ja saattaisi kaikki järjestykseen. Hän oli vielä niinkin rohkea, että möi ulkomaisiin pankkiliikkeisiin useita kuoletettuja velkakirjoja, merkitsemättä niihin kuoletusta ja antamatta niitä takaisin velkamiehille; pöytäkirjoista hän ne sentään poisti. Tällä tavoin keinotteli hän useammin kuin kerran samalla velkakirjalla toisenkin summan.
Näistä asioista hoiti hän kauan aikaa jokseenkin huolellisesti salaista kirjanpitoa, kunnes se samoinkuin koko huijaaminen paisui yli hänen voimiensa eikä hän siitä enää ollut selvillä.
Julianin menettely ei ollut niin monipuolista ja rohkeaa. Hän tyytyi siihen, että jokaisesta valmistettavanaan olevasta velkakirjasta teki omin käsin ja yön hiljaisuudessa kaksoiskappaleen tai parikin sellaista, joita hän sitten säilytti erikoisessa aarrearkussa. Niinpian kuin hän nyt tarvitsi rahaa, otti hän näistä yhden tai useamman esille ja piti vain silmällä, olivatko alkuperäiset kappaleet omistajistaan päättäen varmoissa käsissä. Mutta jos varastossa syntyi puute, niin valmisteli ja muovaili hän kaiken muotoisia velkakirjoja kokonaan omasta päästään ja piti vain siitä huolen, että asianomaiset henkilöt olivat hyvissä varoissa eivätkä rahamarkkinoilla ajelehtineet. Hän sälytti hyvinvoipien talonpoikien hartioille velkoja kaukana olevien koroillaan eläjien hyväksi, jotka eivät tästä salassa tapahtuvasta rikastuttamisestaan osanneet uneksiakaan. Kun erittäinkin nämä kokonaan todellista perustusta vailla olevat kiinnitykset näyttivät hyvin luotettavilta ja pankkivirkamiehet, nähdessään niissä olevat nimet, hyväksyivät ne, niin rajoittui Julian lopuksi kokonaan tähän hyötypuunsa mukavampaan haaraan, johon hän ripusti runsaasti hedelmiä; niitä hän sitten aina tarpeen mukaan poimi, voidakseen kuukauden viimeisenä päivänä peittää melkoiset pörssihäviönsä.
Hänkin piti tuosta sivuliikkeestään kirjaa, ensinnäkin ettei löisi laimin koronmaksuja pankkeihin, mikä ei olisi ollut viisasta, mutta sitten myöskin sen takia, että kykenisi hyvässä järjestyksessä maksamaan takaisin lainaamiaan rahasummia. Se oli juuri molemmissa veljeksissä inhimillisen ihanteellisuuden jäännöstä, että he harjoittivat vääryyttä edellyttäen Onnettaren avulla voivansa sen oikeaan aikaan hyvittää eikä suinkaan häviöön joutua. Se se heidän kevyttä mieltään piti vielä keikauksen jälkeenkin pystyssä sekä antoi heille tietoisuuden, etteivät he kuulu tavallisten halveksittujen syntisten joukkoon.
Noin viikko jälkeen paon sai Netti rouva Julianilta kirjeen, jonka tämä oli kirjoittanut matkalla johonkin portugalilaiseen satamaan. Osoite oli kirjoitettu väärennetyllä käsialalla.
"Hellästi rakastettu, kunnioitettava puolisoni!" kuului kirje. "Katkera kohtalo on minut temmannut sinun sivultasi (lienet saanut jo asiasta lähemmin kuulla!) ja pakoittanut minut jättämään sen pienen maarääsyn, jossa minä olen syntynyt ja nuoruuden kokemattomuudessani kompastunut yleiseen turmelukseen. Pakolaisena ja pannan alaisena riennän minä kohti parempia maailmoja, missä vapaa miehen henki saa täyden tilaisuuden kehitykseen ja jossa minä lyhyessä ajassa toivon sovittavani sen harha-askeleen, mihin poroporvarillinen ja rahanahnas kaupusmaailma minut vietteli. Minä voin sinulle, kallis puolisoni, pyhästi vakuuttaa, että tämä harha-askel oli pitkällistä marttyyriutta, että sen aiheutti taistelu olemassaolosta, jota heikompi minä toistaiseksi olen, niin, sanon juhlallisesti: toistaiseksi! Ja nyt, rakas vaimoni, niinkuin minä kerran olen luvannut ikuista uskollisuutta senkin tapauksen varalta, että vanhempasi tekisivät sinut perinnöttömäksi, niin luotan minä nyt sinunkin uskollisuuteesi ja toivon, että sinä säilytät sen minulle, nyt kun minä olen tehty isänmaahani nähden perinnöttömäksi! Niistä maista, joiden läpi minä tähän saakka olen myrskyn nopeudella matkustanut, en voi sinulle mitään mieltäkiinnittävää kertoa, kun en luonnollisesti ole ollut tilaisuudessa mitään huomioita tekemään. Mutta sieltä merien takaa toivon minä voivani sinulle perinpohjin kuvata sitä uutta maailmaa, joka minulle on aukeava, niin pian kuin olen päässyt tukevalle pohjalle. Siihen saakka minä en myöskään voi sinulle mitään osoitetta antaa. Sano arvoisille vanhemmillesi minulta sydämellisimmät terveiset sekä ole niin hyvä ja sano samoin minun vanhemmilleni ja pyydä heiltä minun puolestani anteeksi! Minun on nyt mahdoton heille kirjoittaa. Myöskin kälylleni Settille tuhansia terveisiä! Surkuttelen vain veli parkaani, jonka he sieppasivat kiinni! Minä luulen aavistaneeni, että hän tietämättään näytti minulle huonoa esimerkkiä. Mutta mitäpä siitä, vielä se meillekin aurinko nousee! Ja nyt jää hyvästi, rakkaani! Onnellisiin näkemiin, jahka olen sinulle sijan valmistanut! Uskollinen puolisosi J. W."