"Hänhän käy päivä päivältä viisaammaksi ja onkin aikaisemmin astunut laivaan! Tule sisään! Setti ja Netti ovat haltioissaan, sillä hän on käyttäytynyt sydämellisesti heitä kohtaan eikä heidän tarvitse ollenkaan hävetä herra veljensä edessä. Kuulehan vain, kuinka he nauravat!"
He nauroivat todellakin, vaikka Arnold, isän astuessa huoneeseen, seisoi vallan vakavana. Hänellä oli isänsä nuorekas pää ja oli hän kasvanut tuumaa pitemmäksi, ollen samalla solakka kuin kuusi. Isän sydän ihastui tuosta näystä; mutta joku hienon herkkä korva olisi keskellä tuota sydämen riemua voinut kuulla heikon kirahduksen, kuin kuristetun kaniinin päästämän, sillä siellä erosi ilman muuta elämästä Martin pedanttinen lemmenharrastelu. Sillä tuo kukoistava poika seisoi kuin elävä kritiikki hänen edessään ja vaikutti hänen jaloon luonteeseensa, ilman että hän selvästi oli tietoinen tuosta sydämessään sattuneesta tapauksesta. Mutta he pudistivat toistensa käsiä ja Martti sanoi: "Minä luulin, että sinä tulisit vasta keväällä?"
"Niin minä aioinkin! Mutta maaliskuussahan minun täytyy kerta taas suorittaa sotapalvelusta, sillä pitempää lomaa he eivät minulle antane. Jos tahdon pitää nykyisen arvoasteeni, sanovat he, niin täytyy minun palvella, kun olen vielä nuori, sillä he eivät voi mitään vanhoja luutnantteja pattereissa käyttää Sitä ennen täytyy minun, toki saada parisen kuukautta viettää kotona!"
"Olet oikeassa!" vastasi Martti alakuloisesti. "Minä aioin aikanani myöskin vielä palvella ja olisi minusta ehkä tullut vähintäänkin kelpo poliisiupseeri; siitä minut esti se Wohlwendin juttu, kun minun yhtäkkiä täytyi matkustaa pois! Nyt minulla on toki poika tulessa, jos jotain tapahtuu!"
"Apropos Wohlwend", sanoi Arnold, "siitä asiasta minulla on uutisia! Minä en turhaan ottanut mukaani niitä asiakirjoja, jotka koskivat sinun juttuasi sen hajonneen Rion pankin kanssa. Vasta kolmisen kuukautta ennen poislähtöäni sain minä eräältä sinun hyvältä tuttavaltasi tietää, että muuan siihen seurueeseen kuulunut, vanha ja suureen puutteeseen joutunut mies oli ilmestynyt paikkakunnalle ja maannut sairaalassa. Hänet oli saatu ilmi ja useat henkilöt, jotka aikoinaan olivat joutuneet vahinkoa kärsimään, olivat oikeudessa häntä kuulusteluttaneet ja tuo häviöön joutunut pomo, jolla ei ollut enää mitään menetettävää, ilmaisi kaikki mitä tiesi. Luonnollisesti jätin minä sisään asiakirjasi, varustettuna tarkoituksenmukaisella otteella ja kertomuksella, sekä pyysin kuulustelua. Ja kas vain, hän tunnustikin sen kauniin johtokunnan selän takana pitäneensä Schadenmüller-Wohlwendin kanssa erikoista petkutustiliä, jonka hyväksi he tilaisuuden sattuessa olivat kumpikin puolellaan toimineet. Niinpä oli hän ilmoittanut Wohlwendille sinun rahojen jättämisestäsi sekä siitä saamastasi suuresta maksuosoituksesta sekä selittänyt hänelle, mitä hänen oli tehtävä. Mutta lopputapausten yllättämänä eivät he olleet voineet tuota siistiä tiliään selvittää ja niin sai Wohlwend yksin pitää saaliinsa, nimittäin sen mitä täällä Münsterburgissa ei maksettu ulos. Pöytäkirja hyvällä portugalin kielellä ja asianomaisesti todistettuna on minulla mukanani. Tuo puheenalainen mies kuoli sitten ja mitä muuta on tapahtunut, siitä minulla ei ole tietoja." Martti kuunteli hämmästyneenä ja sanoi lopuksi ainoastaan: "Siis kuitenkin!" Mutta sen sijaan että olisi tuota alkuaan luulemaansa ja nyt uudestaan varmistunutta seikkaa kauemmin mielessään kantamaan ruvennut, täytyi hänen hiljaisuudessa kiittää sitä suopeata kohtaloa, joka viime hetkessä varjeli häntä joutumasta häntä varten viritettyyn verkkoon, loukkaamasta uskollista vaimoaan ja esiintymästä pojalleen vanhuuden höperönä. Hän lupasi itsekseen parantua ja huokasi viimeisen kerran tämän asian takia sekä astui sitten omaistensa etupäässä ruokasaliin, jossa Maria rouva tyttäriensä kanssa oli kotiin palanneen kunniaksi valmistanut pöydän, jolle Leena todellisella ylpeydellä kantoi mitä mehuisimman paistin, jonka hän aikoja sitten oli sitä varten varannut.
"Olen iloinen saadessani nyt vihdoinkin olla kotona", sanoi Arnold Salander, kun isä täytti hänen lasiaan, "parasta sentään on kotimaassa!"
"Et sinä juuri tule minään onnellisena hetkenä", vastasi Martti isä; "etkö ole kuullut, mitä kaikkea viheliäisyyttä meillä täällä on tänä vuonna tapahtunut?"
"Minä olen sitä kyllä seurannut ja vieläpä omista lehdistämme", vastasi Arnold, "eikä se ollut mitään ylösrakentavaista! Mutta onhan maamme kerinnyt nähdä sellaistakin, mikä on ollut vieläkin vähemmän kaunista! Kunniakasten burgundilaissotien jälkeen oli kansa niin villiintynyttä, että täytyi hirttää jokainen, joka varasti senkään verran kuin mitä nuora maksoi. Niinhän kerrotaan yksin koulukirjoissammekin! Ja kuitenkin me olemme eläneet neljäsataa vuotta eteenpäin!"
"Onhan sitä sellaistakin ollut", sanoi isä, "mutta se oli kuitenkin hyvin sanottu, mitä sinä sanoit! Tulkaa Maria ja lapset, kilistäkäämme Arnoldin kanssa ja olkaamme iloiset, että hän pitää sitä siedettävämpänä kuin mitä me olemme toivoneetkaan!"
Iloisina pitkästä ajasta kilistivät he toistensa kanssa. Leena katsoi ovelta ja pyyhki etusormella silmiään. Maria rouva huusi hänet sisään ja tarjosi hänelle oman lasinsa. Leena tyhjensi sen urheasti ja juoksi sitten häpeissään pois. Arnold ryhtyi uudelleen puhumaan.