"En minä", vastasi Arnold, "vaan hän se oli, joka viattomuudessaan siirtyi minua lähemmäs, mikä minua hiukan häiritsikin, hän kun joka tapauksessa oli vähän ennen syönyt makkaraa, kuten minä hänen hengityksestään huomasin. Jos siinä olisi ollut vähän sinappia mukana, niin olisin minä lisäksi saanut senkin nauttia!"
"Sinun kanssasi ei olekaan hyvä kirsikoita syödä!" huudahti toinen sisarista, jotka tähän saakka olivat noloina kuunnelleet, heitä kun juttu ei miellyttänyt, ja isä sanoi: "Niin, hän on kriitillinen veitikka!" Äiti ei sanonut mitään, mutta hyvillä mielin katsoi hän poikaansa. Todellinen salaisuus oli lapsille tuntematon ja pysyi sellaisena.
XXI
Tuon jälleen täysilukuisen perheen uusi elämä kulki nyt selkeänä ja tyynenä edelleen, kunnes Martin toimeliaisuutta isoova henki sai virran hiukan väreilemään.
Ei kestänyt kauan, ennenkuin hän kyllästyi näkemään Arnoldin liiketoimien ulkopuolella elävän vain kirjojensa ja muutamain nuoruuden tovereinsa parissa. Hän koetti pakoittaa häntä kääntämään vähitellen huomiotaan yleisiin asioihin, mihin hänellä piti olla hyvä tilaisuus, jos hän isän kanssa kävisi poliittisissa yhdistyksissä, vaalikokouksissa ja väliin myöskin jossakin niistä lukuisista esitelmätilaisuuksista, joissa selvitettiin jotain lakia tai jotain muuta kansan päätöstä sekä päivän tunnuksina olevia yleisiä kysymyksiä. Niin oppisi hän pian käyttämään hankkimiaan tietoja, panemaan käytäntöön arvostelukykyään ja vaikuttamaan mukana. Ja se oli välttämätöntäkin, sillä ilman innostuneita nuoria miehiä puuttui viisaimmiltakin vanhuksilta puolet elämää.
Mutta Arnold torjui isän vaatimukset siivosti, joskin samalla varmasti. Hän oli päättänyt, niin selitti hän, rajoittua kaikkien kansalaisvelvollisuuksiensa täyttämiseen, joihin ohimennen sanoen kuului sekin, ettei koskaan ota osaa vaaliin, jollei tunne ehdokkaita eikä ehdottajia. Tuohon niin sanottuun mukana vaikuttamiseen tahtoi hän kyllä ryhtyä, jos sitä kerran tarvittaisiin, mutta siihen saakka tehdä huomioita tositapahtumista sekä tarkastella niiden hedelmiä; niistä tuntisi hän ne henkilötkin, jotka niitä ovat tuottaneet, paremmin kuin heidän puheistaan, ja puolueet taasen näistä henkilöistä, samoinkuin heidän kirjoittamistaan sanomalehtiartikkeleistakin. Mielipiteisiinsä ei hän tahtonut antaa vaikuttaa eikä sen vuoksi aikonut mennä sinne, missä sellaista yritetään; ainoastaan siten tunsi hän itsensä vapaaksi sekä kykeneväksi kerran sanomaan jokaiselle sen, mitä hän totena piti. Monet nuoret miehet ajattelivat nykyään siten.
Isä ei pysynyt kauemmin vaatimuksissaan; mutta hän tunsi itsensä loukatuksi, kun nyt supistuikin tähän koko se vaikutus, joka hänellä piti olla ainoaan poikaansa, hänellä, joka niin omaa etuaan katsomatta ja vaivojaan säästämättä palveli maataan. Hän tuli senvuoksi uudelleen siihen ajatukseen, että pojasta oli kouluissa tullut doktrinääri, jossa kenties piili vain taantumusta. Tuskallinen epäluulo rupesi hänen mieltään painamaan.
Tämä tosin kääntyi jälleen paremmaksi, kun Arnold eräänä päivänä pyysi saada kutsua vieraisille muutamia ystäviään, mihin hän sanoi olevansa velvollinen. Kysymyksessä oli kahdeksan nuorta miestä, joista osa oli varattomia, jolleikaan köyhiä, mutta toinen osa rikkaiden perheiden poikia. Arnold toivoi samalla, että isäkin olisi mukana ja tämä suostuikin, ajatellen heti, että hän siten saisi tilaisuuden perusteellisemmin tutustua poikansa seurapiiriin ja mielipiteisiin. Äiti soi pojalleen mielellään tämän ilon, mutta selitti, että oli hankittava kokki ynnä passari, sillä vanha Leena ei kyennyt asiaa valvomaan eikä hän itse tiennyt, mikä nykyään oli tavallista eikä myöskään voinut enää kyökissä seisoa. Tyttäriä ei myöskään sopinut siihen toimeen valjastaa.
Arnold vastusti näitä toimenpiteitä. Hän ei tahtonut tuoda taloon loistoa ja ylellisyyttä, mikä hänellä ei ollut mieleenkään juolahtanut. Hänen ystävänsä olivat järkeviä ja iloisia veitikoita ja jos vanha Leena valmistaisi pari vankkaa ruokalajia, mihin hän kyllä vanhastaankin pystyi, ja vaikka hän tarjoaisikin ruokia hiukan hullunkurisesti, niin kävisi kaikki mainiosti. Jonkun naisapulaisen voisi äiti kyllä ottaa kyökkiin.
Tästä syntyi pieni kina, kunnes Arnold pääsi voitolle, mutta vain näennäisesti. Kun hän määrättynä iltana tuli tuntia aikaisemmin kotiin, seisoi hellan ääressä lumivalkoinen kokki ja ruokasalissa hännystakkiin puettu passari, joka puuhaili lasien ja lautasten kanssa ja oli epäilemättä pannut kokoon ne ruokaliinat, jotka koristelivat valmiiksi katetulla pöydällä olevia lautasia kaniinien, kukkojen ja jos minkä muotoisina. Maria rouva sanoi, ettei se muutoin olisi voinut käydä; hän ei voinut onnistumattomilla laitoksilla saattaa perhettä nousukastavaran maineeseen.