Vieraat saapuivat täsmällisesti, melkein kaikki yhdellä kertaa, niin että isä Salander saattoi ilmestyä viimeisenä, tarvitsematta liian kauan odottaa Heti sai hän edullisen vaikutuksen seurueen hyvästä ulkonäöstä ja avoimesta käytöksestä. Pöydässä hän lisäksi itsekseen ihmetteli heidän vapaata sävyään ja kaiken huonon keskustelumaneerin puutetta arkipäiväisine sukkeluuksineen ja kaksimielisyyksineen. Paremmin kuullakseen puhui hän itse vähän ja varoi vallankin alkamasta politiikan alalta, saadakseen siten Arnoldin ystävät ja hänet itsensä sitä vapaammin siihen johtumaan. Hän piti myöskin riittävästi huolta kieltä irroittavien juomien uudistamisesta. Nuoret herrat tulivat vain iloisemmiksi, pysyen silti kohtuuden rajoissa. Keskustelu vilkastui ja kun osanottajat olivat kutakuinkin yhtä sivistyneitä, hyvin tiedoilla varustettuja ja lisäksi henkeviä, niin sukeltausivat poliittiset kysymykset yhtä hyvin kuin muutkin esille; mutta ei silti kuulunut yhtään sanaa, joka olisi viitannut vapauden vastustamiseen tai kansan halveksimiseen, tuskinpa edes yhtään teeskentelemättömän karkeaa lausetta tästä tai tuosta halpamaisesta sykofantista, joita juuri kummitteli sanomalehdissä ja neuvostoissa; silloin saattoi korkeintaan kuulla: "Mitä hänestä? Sille miehelle on uransa merkitty, hänen on sitä kuljettava eikä hän jää palkkaansa vaille!"
Martin vielä ihmetellessä sitä kokemuksenomaista tapaa, johon tämä nuoriso näytti jo perehtyneen, oli keskustelu siitä aiheesta siirtynyt jo pois. Ne eivät kykene, ajatteli hän, pysymään yhdessä aatteessa; heillä ei näytä sittenkään olevan mitään poliittista suonta! Mutta ennenkuin hän tuota epäilystään ehti harkita, oli keskustelu siirtynyt kauas vapaille aloille; kukaan ei pyytänyt esiintyä opettajana tai profeettana ja fraaseja kuului vieläkin vähemmän; kaikesta näkyi hyvin, että he olivat kypsyneitä nuorukaisia, jotka tahtoivat pitää itselleen maailman avoimena, antamatta sitä tupakkamassiin pistää. Martille oli hiukan vaikeata seurata uusia tai uusimpia vaatimuksia yleisen sivistyskannan polulla, sillä hän oli monissa asioissa jäänyt kelpolailla jälelle ja täytyi hänen useammin kuin kerran pyytää selitystä, joka hänelle annettiinkin ilman viisastelua tai rehentelyä, noin vain itsestään selvänä asiana, aivan kuten jollekin sanotaan mimmoinen ilma ulkona on. Ja kaikesta henkäili tärveltymätön rehellisyys, mikä virkisti hänen sydäntään.
"Jumalan kiitos!" ajatteli hän, "me emme ole turhaan rahojamme panneet! Ne ovat sittenkin kasvatuksen hedelmiä!"
Kodinko vai valtion, sitä ei hän huolinut mielessään tutkailla.
Pian yhtyi hänkin pöytätoverein iloiseen mielialaan; ritarillisesti aikoi hän palkita ilmeisen tyytyväisyytensä päättämällä kymmenen tienoissa jättää Arnoldin pienen pöytäseurueen keskenään jatkamaan ja itse vanhempana vetäytyä pois. Mutta hänen onnistui vasta puoli yhdentoista aikana irtaantua ja mennä naisten huoneeseen, jossa nämä vielä valveella ollen istuivat yhdessä.
"Tuletko viimeinkin, sinä kneippari?" sanoi äiti, "sinulla on täytynyt olla tavattoman hauskaa siellä nuorten miesten seurassa! Mimmoista siellä nyt sitten oli?"
"Melkeinpä luulen, ettei minulla ole koko elämässäni ollut niin hauskaa kuin tänä iltana!" vakuutti mies, "ne ovat kerrassaan oivallisia miehiä, selväpäisiä ja nota bene säädyllisiä poikia, joiden kanssa Arnoldimme seurustelee, toveruksia, joista voi sanoa, että he ovat hyvässä korjuussa, kun ovat toistensa seurassa!"
"Sehän kuulostaa hyvin ilahuttavalta," vastasi Maria rouva iloisena, "mieluista minun on sitä kuulla! Ja mimmoista osaa sitten Arnold heidän joukossaan näyttelee?"
"Ei siellä kukaan näyttele mitään osaa! He eivät ole mitään virkoihin hangottelijoita, voisin minä vannoa, ja tietävät kuitenkin, mitä he tahtovat, vaikkeivät he siitä paljon lörpöttelekään! Usko vain, että jos sellaista nuorisoa löytyy paljon, niin en minä ole tulevaisuudestamme huolissani!"
Kaunopuheliaasti koetti hän tyytyväisinä kuunteleville naisille suunnilleen kuvata illan kulkua sekä muutamia vieraista, jotka häntä erikoisesti miellyttivät, kunnes hänet keskeytti voimakkaana kajahtava laulu, joka kuului salista. Ne lauloivat siellä vahvoin ja tuorein äänin muuatta elämäniloista laulua, reippaasti ja tahdilleen ja heti sen jälkeen kuuluivat he lopettavan illanvieton ja ilman mitään tuntuvampaa melua lähtevän talosta.