"Aina tuota samaa!" huusivat tytöt yhdestä suusta, "olkaa toki kärsivällisiä, muutamassa vuodessa näytämme samanikäisiltä heidän kanssaan, he tulevat niin vanhoiksi kuin me ja me yhtä nuoriksi kuin he, kun vain ensin pääsemme yhteen! Heistä tulee miehiä! Muutoin saavat he heille sopivan aseman pikemmin kuin moni luuleekaan, ja silloin on tämä viheliäisyys lopussa!"
"Valtti!" huudahti isä nauraen, mutta kovin ihmeissään tyttäriensä puheista; "tuo kaikkihan kuulestaa siltä kuin eläisimme sankarien ajassa, jolloin miehet ja naiset pysyivät ikuisesti nuorina! Odottakaamme sitä, ja toivoakseni teidän ei tarvitse, jos tahtonne mukaan käy, kokea aikaa jolloin te todellakin tarvitsisitte sankarin voimia! Nyt lopetamme istunnon. Tänä iltana on minun mentävä erääseen vaalien takia pidettävään kokoukseen, josta en voi jäädä pois. Niin ollen olisi hyvä että te minun sijastani menisitte asemalle äitiä noutamaan. Tiedän, että se tekee hänelle hyvää, kun hän odottamatta tapaa teidät siellä!"
Tytöt lupasivat sen tehdä ja hiukan punastuivat salaisesta ilosta, minkä saamansa tehtävä heille tuotti.
Martti Salander meni liikkeeseensä, työskenteli siellä pari tuntia ja sitten vielä hyvän aikaa vaaliasioissa, katsellen läpi kirjeitä ja muita papereita sekä yhtä ja toista huomautellen.
Kysymyksessä oli erään Münsterburgin piirin Suurta Neuvostoa koskevien vaalien ehdokaslistan selvittely, entisten jäsenten arvosteleminen, eroavien korvaaminen ja uusien jäsenten ottaminen. Salander sai yhä vielä iloita siitä, että hän oli riippumaton ja vapaa kaikesta vaalikuumeesta, hän kun useista palveluksistaan ja moninkertaisista vaatimuksista huolimatta oli jäänyt syrjään muodollisista viroista ja arvonimistä.
Mutta nyt pakkasi hänestä salaa tuntumaan siltä, että hänen kuten monen muunkin, olisi hyödyllisintä esiintyä ja puhua ratkaisevassa paikassa, nimittäin lakiasäätävässä neuvostossa; sillä mitä se häntä auttoi, joskin hän vapaissa yhdistyksissä ja kokouksissa ajoikin läpi mielipiteensä tappioksi vastustajalleen, joka sitten kuitenkin istui virastossa ja sai siellä yksin päänsä pitää.
Mutta hän ei saanut, vaikka se onkin tavallista, ehdottaneeksi itseänsä, se on tuttavallisesti ilmaisseeksi toisille johtajille haluavansa tulla valituksi; ja ettei siltä näyttäisikään, otti hän julkisesti osaa tämänpäiväiseen kokoukseen, jota vastoin ne, jotka toivoivat tulevansa valituiksi tai tiesivät siten käyvän, jäivät pois. Eivät tosin kaikki, sillä muutamat tulivat kokoukseen vapaasti ja itsetietoisesti.
Neljän Tuulen salissa, joka oli eri puolueiden ja seurain kokouspaikkana, tapasi Salander kahden pitkän pöydän ympärillä sankat joukot kansalaisia, yhtä suurien miesjoukkojen seisoskellessa vielä ympäri seiniä ja keskenään puhellessa. Näiden joukossa kiertelivät kokoonkutsujat, neuvotellen tuolla ja täällä sekä kesytellen jotakin vastuksellisempaa poliittista kannunvalajaa. Salanderkin liittyi heihin. Hän oli etupäässä herättänyt sen ajatuksen, että molempain pääpuolueiden olisi sovinnollisesti otettava toisensa lukuun; hän itse kuului demokraatiseen puolueeseen, jonka valta joku aika sitten oli kansan keskuudessa alkanut horjua, ja siksipä pitikin hän yhtä viisaana kuin kohtuullisenakin, että vanhoille liberaaleille suotaisiin taas enemmän tilaa. Hän oli nimittäin alkanut suosia uudenaikaista vähemmistöedustusta, jota puolustivat ei ainoastaan valtiolliset ajattelijat vaan myöskin kaikenlaiset käytännön miehetkin, joita itseään se lähinnä saattoi hyödyttää, vaikkakaan he tähän saakka eivät olleet mitään muuta järjestelmää hyväksyneet.
Kun pöydät vähitellen yhä enemmän täyttyivät, antoi esimies merkin alkamiseen. Salander kohtasi, raivautuessaan yhä esille rientävien välitse eteenpäin, muutaman nuoren miehen, joka näytti hänestä tutulta ja joka hattuaan nostaen tervehti häntä kunnioittavasti, mihin hän kohteliaasti vastasi.
Hänen oli mentävä pitkin toisen pöydän sivua, päästäkseen paikalleen sen yläpäässä johtajien joukossa. Matkalla sinne kohtasi hän taasen tuon nuoren miehen, joka uudisti saman kohteliaisuuden ja nosti hattuaan, tällä kertaa kumartaen. Se ei näytä mielivän lainkaan panna hattuaan pois, ajatteli hän juuri, kun häneltä samalla putosi kuin suomukset silmistä; nehän olivat kaksoset! Kas vain, he osoittivat ottavansa osaa maansa asioihin; se on hyvä nuorille miehille ja todistaa heissä vakavaa mieltä! Jolleivät he pahempaa puuhaile, niin ei heidän laitansa niin huonosti olekaan!