Hän kertoi kirjeen sisällyksen naisille, jotka tulivat eri syistä pahoilleen, tyttäret sen vuoksi ettei veli tullut häihin ja äiti taas siksi, että hänen täytyi vielä edelleenkin olla ilman poikaansa ja vallankin juuri nyt, jolloin hän menetti tyttärensä. Olla ilman poikaansa, joka ei vielä koskaan ollut hänelle huolta tuottanut! Tämän tulevaisuudensuunnitelmat tai kuinka hänen tarkoitustensa selvittelyä, johon Martti heidän huomiotaan kiinnitti, oli nimitettävä, saivat hänet ylpeydestä iloitsemaan, niin arvokkaalta ja vakavalta tuntui hänestä kaikki, mitä hän kirjoitti ja hän hyväksyi lopulta kaikki, yksin matkustuksenkin. Myöhemmin miehensä kanssa kahden jäätyään ei hän voinut olla jonkinmoisella kopeudella vertaamatta itseään vasta-anoppiinsa, ja tämän kaksosiin viitaten omaa poikaansa ylistämättä.
Salander tuli oikein kateelliseksi hänen takiaan.
"Sinä olet hiukan aristokraatti", sanoi hän, "minä en käsitä, miksi sinä et voi niitä ihmisiä sietää. Mutta varrohan loppuun; kuka viimeksi nauraa, nauraa parhaiten! Kaksosista tulee vielä tanakka miespari ja he kiipeävät ylös, sillä aikaa kuin ehkä meidän Arnoldimme omine oikkuineen jää ilmanaikaiseksi kamarilelliksi!"
Hän otti kirjeen mukaansa konttoriin ja luki sen vielä kerran läpi. Jälleen koski häneen ja harmitti se vanhan herran edistys-koppakuoriainen; siitä johtui hänen ajatuksensa toiseen asiaan: hänkin olisi mielellään tahtonut Arnoldin häihin ja tähän asiaan tultuaan muutti hän taasen äkkiä mieltään juhlasta ja, tehdäkseen tieteelliselle jälkeläiselleen pikku kepposen, päätti hän sittenkin panna toimeen poliittisen kansanjuhlan, jotta hän siellä kaukana kuulisi, mitä kello on lyönyt.
Neuvottelematta enää vaimonsa kanssa teki hän tulevien vävypoikiensa kanssa suunnitelman valmiiksi. Ajan hengen mukaisesti jätettiin ajeluita suunniteltaessa vaunut kokonaan huomioon ottamatta ja valittiin rautatie kulkuvälineeksi. Kaupungista ja ympäristöltä kutsutut vieraat kokoontuvat asemalle, jossa morsiusparit vanhempineen heitä odottavat. Jokainen on sopivasti puettu kuin sunnuntairetkelle, mitään tanssiaislaahustimia ja hännystakkeja ei ole kellään. Aseman ravintolasalissa nautitaan aamiaissoppa keskellä matkustavan yleisön vilskettä — kuva rauhattomasta elämästä. Sillä välin on sentään pidetty huolta parhaimman ruokalajin tarjoamisesta rauhallisena väliaikana junien lähdettyä ja salien tyhjettyä. Sitten vie ylimääräinen juna häävieraat paikkaan, jossa vihkiminen tapahtuu; se on melkoinen kylä hyvine ravintoloineen, melkein keskivälillä kaupungista, Lindenbergistä ja Soittolasta katsoen. Kaksi pientä laulukuntaa, jotka ovat kootut morsiusparien molemminpuolisista ystävistä ja puoluelaisista, ottavat vastaan vieraat ja, etupäässään vankka nostoväen soittokunta, saattaa heidät kirkkoon, missä hengellinen demokraatti toimittaa saarnan ja vihkimisen. Sitten mennään hääpäivälliselle, jota varten, kauniin sään sattuessa on pöydät katettu pääravintolan puutarhaan, siis ulkoilmaan, ja tänne on kutsuttu joukko kaukaisempia vieraita maaseuduilta, niiden joukossa puheidenpitoon kykeneviäkin.
Pieni juhlanäytäntö keskeyttää aterian ja laulun. Allegoriset kuviot esittävät, nuorten suurneuvosten eri puolueasemiin viitaten, aselevon sopimista ja päättämistä demokraattien ja vanhaliberaalien välillä, merkiten samalla häissä olevien puolueiden kaksinkerroin läheistä sukulaistumista, mikä taas puolestaan julistetaan kauniiksi esikuvaksi maan puolueiden jälleen yhtymisestä ja niin edespäin. Jahka sitten, kuten odottaa sopii, katsomaan kerääntynyt väestö, jota muutoin on ystävällisesti kestitettävä, on vierasten kanssa muodostanut kokonaisen kansankokouksen, astuvat puhujat esiin ja käyttäen tavallisten maljapuheiden jaksoa hyväkseen selvittelevät niitä kansan itsetietoisuutta kohottavia seikkoja, jotka kohoavat korkeimmilleen vapaasta perheestä juurensa juontavan vapaan valtion korkeimmissa siveellisissä periaatteissa.
Tanssia ei toistaiseksi otettu lukuun vaan kyllä musiikki, jonka säestyksellä yön tullen tulisoihtujen valossa miehissä laulettaisiin muutamia kansallis- ja vapauslauluja niin että se kauemmaskin kuuluisi. Kun Salander oli juhlapaikalla sopinut ohjelmasta Weidelichin poikain kanssa jotka aluksi olivat siitä ihmeissään mutta perästäpäin kovin hyvillään sekä lopuksi huomauttanut olevan itsestään selvää että hän tuuman alkuunpanijana ottaa kaikki kustannukset osalleen, palasi hän hyvillä mielin takaisin Münsterburgiin.
"No nyt, Arnold mestari, joka tahdot kuulla ruohon kasvavan" myhäili hän itsekseen, "jospa sinä nyt tulisit sisariesi häihin, niin saisitpa nähdä jotakin, ja vallankin kuulla, sanon minä, tai kumpaakin samalla haavaa! Saisitpa oppia, ettei tämä maa vielä ole pyöreä pöydänkansi, jolla koppakuoriaiset sinne tänne juoksentelevat! Se hänen vanha herransa lieneekin ajatellut rapua, jolla ei juuri tapaa olla mitään silmiä häntäpäässään, kun se edistyksen tietään kulkee!"
Iloisena selitti hän vaimolleen ja tyttärilleen juhlasuunnitelmaa. Hänen ihmeekseen pysyi rouva kokonaan tyynenä eikä näyttänyt mitään tyytymättömyyden oireita.
"Olen iloinen", sanoi hän, "ettet sinä enää tee mitään vastaväitteitä. Saat nähdä että siitä tulee onnistunut hääjuhla, jollaista ei joka päivä olekaan nähtävänä!"