Tyttärien vuoksi vältteliäästi hymyillen vastasi rouva: "Niin, juuri tuossa kertoessasi esiintyi asia minulle toisessa valossa; uskon nyt, että tämä eriskummallinen häiden vietto siirtää niiden tavallisuudesta poikkeavan esihistorian taka-alalle tai saa kenties kokonaankin unohtumaan!"
"Todellakin! Kas vain kuinka sinä olet älykäs! Sitä minä en ole kertaakaan ajatellut!"
"Sitäpaitsi minä muutoinkin olen vähän paremmalla mielellä tähän asiaan nähden. Olen näet tänään myötäjäisseikkain takia ollut ylhäällä Varpusessa, jossa tapasin rouva Weidelichin suurissa arkipuuhissaan, jonka vuoksi minun täytyi hetkisen odottaa ja katsella päältä. Minua miellytti, ettei hän lainkaan sievistellyt. Ja sitten sai minut vallan hyville mielin se vanttera ahkeruus, jolla hän tehtävänsä toimitti ja työtä johti, väsymättä ja tarkkuudella. Hän piti kaikkea silmällä, kävi kaikkeen käsiksi ja piti samalla kertaa huolta pesijättäristä ja silittäjistä. Miestä minä myöskin puhuttelin ja rehellisessä vaatimattomuudessaan sekä levollisuudessaan miellytti hän minua vieläkin enemmän kuin rouva. Hänkään ei näytä koskaan olevan joutilaana, niin määrämittaisesti kuin hän liikkuukin. No niin, arvelin minä, jolleivät omenat kauas puusta putoa, niin eihän tässä voine kovinkaan huonosti olla laita!"
"Kuuletteko, lapset, eikö se ilahuta teitä?" puheli Salander tytöille.
"Mikä niin?" sanoivat he havahtuen synkistä mietteistään, joihin vajonneina he eivät lainkaan olleet kuulleet vanhempain keskustelua. Olivatpa heidän silmänsäkin kyynelissä.
Vähitellen kävi selville, mistä heidän mielipahansa aiheutui: ettei nimittäin aamiaista heidän kunniapäivänään syötäisi jossakin paremmassa ravintolassa, vaan rautatieasemalla, kauppamatkustajain ja töllistelevien englannittarien keskellä. Heitä suretti, ettei tulisi mitään vaunuja, ei edes heillekään, vaikka köyhinkin piikatyttö ajoi vaunuissa kirkkoon. Että heidän pitäisi morsiuspuvussa ja hunnussa, myrttiseppeleet päässä, jalkaisin ja kenties sateenvarjo kädessä marssia asemalle taikka sitten, kuten vieraille oli määrätty, kävellä puettuina kuin Rigille matkustavat, — se pahoitti heitä kovin.
"Merkillistä! Teidän sulhasenne ottivat juuri saman aatteen ilolla vastaan ja aikovat siten tulla tunnetuiksi! Vieläpä tuumivat he teetättää liinakankaasta valkoiset kesävaatteet ja pitää päässään olkihatut!" kertoi isä.
"Niinkö, tekevätkö he sillä lailla? Silloin me yksinkertaisesti pysymme poissa!" sanoi Setti; "emme ole sitä varten niin kauan odottaneet ja kestäneet, että häistämme saisimme naamiaishuvit valmistaa!"
"Ei, sitä emme tee!" vahvisti Netti; "on meilläkin siihen jotain sanomista!"
Äiti selvitti riidan.