Tätä taloa kiitän ja siunailen, jok' on vastahan ottanut morsiamen, se kukkana kukoistakohon;
laulettiin:
Tätä taloa kiittäen siunatkaa,
kaks' morsianta mi luokseen saa j.n.e.
ja säkeen: "Hääkammiosta nyt tähtönen käy" sijasta laulettiin: "Hääkammiosta kaks tähteä käy."
Mutta kukaan ei huomannut tuota tarpeetonta runon tärvelemistä ja pienet tahti- ynnä sointuhäiriöt saivat kärsivällisiä kuulijoita. Ollen tyytyväinen hyvään tahtoonkin, jos sitä on, katsoo kansa kankeaakin taiteenharjoitusta mieluummin kuin aristokraattista menoa ja on kaikkia kerroksiaan myöten valmis innokkaasti demokratiseeraamaan sen mitä sen piiriin tulee. Niin suunnilleen lausui Martti Salander vaimolleen, kun tämä vähän myöhemmin istui hänen rinnallaan pöydässä sekä huomautti hänestä tuntuneen, että laulajat olivat tuntuvasti väärin laulaneet.
"Ja kansa on oikeassa!" lopetti Martti.
"Miksi oikeassa? Aikasemmin, siitä on jo tosin kauan, ajattelit sinä toisin, silloin näet kun Wohlwend lauloi ja deklameerasi niin väärin!"
"Hm! Niin, tahtoo sanoa — se on kokonaan toinen asia! Hän teki sen sivistyneessä maailmassa, keskellä hyvin harjoitettua väkeä, jota hän häiritsi. Täällä hän ei olisi kenenkään iloa turmellut."
Mutta Maria rouvapa ei vielä hellittänytkään miestään tuosta heidän hiljaisesta kiistastaan.
"Mutta minusta sentään väkisinkin näyttää olevan hiukan väärin, ettei tuota kunnon kansaa siinäkin suhteessa valisteta. Mitä heidän tarvitsee sitten laulaa niin vaikeita kappaleita, joita eivät pysty kunnolla suorittamaan? Minusta tuntuu, että joka kerta hutiloi yhdessä asiassa, tottuu siihen kaikissa muissakin eikä hänelle lopulta saa enää missään sanoa totuutta, hän yksinkertaisesti ei kärsi sitä!"