Sellaisten kujeiden höystämänä alkoivat he toisiaan opettaa, jolloin liberalismi, kutakuinkin niinkuin elämässä on laita, omaksui huomaamattaan yhden toisensa jälkeen demokratian opeista ja puolusti sitten niitä viimemainittua vastaan, sillä aikaa kuin tämä uusine oppeineen oli taasen kaukana edellä ja rummutteli toisen hattua.
Huomattuaan vihdoin, etteivät he tällä tavoin voisi aivan heti yhtyä, tekivät he välirauhan, ottaakseen osaa häähuveihin ja kenties naimisiinkin mennäkseen, jos niikseen olisi. Tällöin kajahtivat äkkiä polkansäveleet, mutta demokratia ja liberalismi aloittivat lystikkään tanssin. Villi demokratia raahasi kunnon toveriaan niin vallattomasti ympäri, että tämän hännystakin helmat liehuivat, jalat kompastelivat ja kaulus vääntyi taakse. Sanalla sanoen, nuo molemmat esiintyvät velikullat eivät lyöneet laimin mitään sellaisissa tilaisuuksissa tavallisia kujeita. Lopulta he vetäysivät pois, jolloin nainen löi kauhallaan miehen hattuun iltarumpua sekä vihelsi erään tunnetun laulunpätkän.
Puutarhasta ja ulkopuolelta kuuluva iloinen nauru muuttui riemuitseviksi hyvähuudoiksi. Ainoastaan joukko Isidor Weidelichin vanhaliberaalisia valitsijoita, jotka hänelle mieliksi kutsuttuina olivat häihin tulleet, näyttivät harmistuneilta ja murisivat keskenään, etteivät he olisi tulleetkaan jos tuon tiesivät. Ne olivat kunnon väkeä, jotka kaikissa ajan hankaluuksissakin olivat pysyneet mielipiteilleen uskollisina eivätkä edes ymmärtäneet noita oikeastaan sattuvia vihjauksia huikentelevaisuudesta tai myöntyväisyydestä, jolla he itse auttavat pelkonsa esineen valtaan pääsemään.
Martti Salanderkin tunsi pitojen isäntänä itsensä loukkautuneeksi siitä muodosta, jonka hänen alkuunpanemansa tuuma oli saanut. Sen vuoksi käytti hän hyväkseen alkanutta hiljaisuutta pitääkseen hänen osalleen kuuluvan puheen ja siinä tyynnyttääkseen näytöksen muutamissa synnyttämää harmia sekä uudelleen puhtaasti esittääkseen näytökselle alkuaan ajattelemansa aatteen.
Se onnistuikin hänelle kutakuinkin ja sama väkijoukko, joka oli riemuinnut tuosta liberalismin ylimielisestä kohtelusta, huusi hänelle hyväksymistään, kun hän esitti eläköönhuutonsa muiden mukana myöskin tuon vanhan vapaamielisen puolueen saapuvilla oleville arvoisille edustajille, ottaen heidät todistajiksi sille totuudelle, että kaikkien on iloissa ja suruissa yhtyminen sekä pyrkiminen sitä tulevaisuutta kohti, joka tuntee enää vain yhden puolueen, nimittäin yksimielisten ja tyytyväisten patrioottien puolueen.
Sulku oli nyt avattu. Kahden pitkän tunnin kuluessa pidettiin lukemattomia maljapuheita. Juhlavierasten suuremmaksi hauskuudeksi alkoi uusi syöminki uusin ruokalajein ja hienommin viinein. Molempien morsiusparien oli määrä pimeän tullen jättää juhla ja mennä junassa, toisen parin Lindenbergiin, toisen Soittolaan. Junia kulki joka aika, joten pääsy oli mukavaa. Häämatkan ajatuksesta oli luovuttu, notariuksilla kun ei ollut vielä viransijaisia eivätkä morsiamet sitä halunneet, päinvastoin ikävöivät he hartaasti päästä uuden kodin idylliin eläytymään, kauas maailman melskeestä. Kaikki oli sitä varten valmistettuna ja kummassakin talossa oli valmiina kunnollinen palveliatar.
Molemmat parit lopettivat kiertokulkunsa, jonka he olivat vierasten keskuuteen tehneet, kiitellen osoitetusta kunniasta ja sanoen soveliaalla tavoin jäähyväiset, sillä aikaa kuin pöydille sytytettiin lukuisia kynttilöitä sekä pikipannuja puutarhanlaiteille. Pienen näyttämön juurelle saavuttuaan pysähtyivät he hetkiseksi, sillä veljesten päähän pisti yhtaikaa tuuma, että heidän Suuren Neuvoston jäseninä pitäisi lopuksi pitää pienoiset puheet. Soveliaimmin arvelivat he sen tekevänsä, jos he, eri puolueisiin kuuluvina, havainnollisesti esittäisivät tuota appiukon julistamaa puolueiden välistä sovintoa, astuisivat reippaasti lavalle ja pitäen lyhyet sopivat puheet ojentaisivat koko hääyleisön nähden toisilleen kätensä. Neuvotellessaan kumpi heistä ensiksi sananvuoron ottaisi, vanha-liberaalinen Isidorko vai demokraattinen Julian, syntyi lavalla heidän päänsä yläpuolella rähinää ja mekastusta, mikä herätti yleistä huomiota ja sai kaikki katseet sinne kääntymään.
Kaksi retkaletta, jonkinlaisia rääsyisiä kulkurisällejä, pahkurakepit kädessä ja reput selässä, työntyi käsikkäin ylös lavalle, meluten ja toisiaan sysien. Heillä oli rikki revityt peruukit ja rohdinparrat sekä valtaiset tekonenät, joten oli mahdoton tietää, keitä he olivat. He eivät näyttäneet enää tietävän mitä he tekisivät, jonka vuoksi he vihdoin hellittivät toisistaan ja asettuivat toisiaan vastapäätä. He olivat ilmeisestikin kujeilijoita, jotka tuossa asussa esiintyivät lisätäkseen yhdellä numerolla juhlan ohjelmaa. Tyytyväisinä odotettiinkin, mitä he esittäisivät. Kun he olivat hetkisen kiroilleet kohtaloaan, Jumalaa ja maailmaa, rupesivat he neuvottelemaan, mihin heidän olisi ryhdyttävä, päästäkseen edelleenkin rehellisesti maailman läpi. He luettelivat joukon päättömiä todistuksia siitä, mitä he olivat jo koettaneet ja mitä voisivat vielä yrittää, kunnes toisen päähän pälkähti käyttää hyväkseen mielipidettään, jonka piti muka olla vielä jossakin tallella, koska hän ei ollut sitä koskaan käyttänyt. "Mielipidekö?" kirkui toinen, "sellainenhan täytyy minullakin vielä olla ja se onkin kuin vastasyntynyt lapsi!" Samassa ottivat he reissureput selästään, napiloivat ne auki ja tongostelivat rojunsa keskellä, heville aikaa mitään löytämättä. "Seis!" huudahti toinen, "tuossa täytyy olla jotakin!" ja hän veti esiin puusta tehdyn pienen neularasian. Varovasti kohotti hän puoleksi kantta ja tirkisti yhdellä silmällä rakoon. "Niin, siellä se on", sanoi hän ja sulki kiiruusti rasian. Toinen lurjus löysi pienen pillerikotelon, avasi sen yhtä varovasti ja sulki niinikään kiiruusti, kirkuen, että siellä se oli hänenkin mielipiteensä perin hyvästi säilyneenä.
Kun nyt molemmat olivat varmoja tästä omaisuudestaan, heräsi heidän välillään kysymys siitä, mitä sillä oli tehtävä. Äkkiä muistaakin toinen lurjus, että paikkakunnalla vietetään mitä pikimmin siveän neitsykäisen Demokratian ja vanhan herran Liberalismin loistavat häät ja että tässä tilaisuudessa tarvitaan suuri varasto mielipiteitä, ja lisäksi kumpaakin lajia, liberaalisia ja demokraattisia. Jokainen joka olisi niillä varustettu, ja pienemmätkin lisät olisivat tervetulleita, tulisi kunnollisesti kestitetyksi ja jos hän oikein urhoollisesti söisi ja joisi, saisi hän hyväpalkkaisen toimen, josta olisi pysyväinen virkavapaus j.n.e. He päättivät yksimielisesti mennä häihin ja tarjota mielipiteensä. Mutta etteivät olisi toisilleen esteeksi, päättivät he jakautua eri puolille sekä ilmoittautua toinen morsiamelle, toinen sulhaselle. He tarkastivat vielä kerran vähäistä omaisuuttaan neula- ja pillerirasiassa, ikäänkuin sieltä opastusta saadakseen. Mutta he eivät voineet päästä mihinkään selvyyteen, jonka vuoksi heillä juolahti mieleen lyödä arpaa, kumman mielipiteen tuli olla liberaalisen ja kumman demokraattisen.
He istuivat siis lattialle, vetivät esille vanhan likaisen nahkatörpön arpanappuloineen ja jakoivat puolueet arvalla keskenään, tehden luonnollisesti taas kaikenlaisia kujeita ja ilveitä. "On tämä sentään kurjaa peliä", kirkui toinen, "kun ei tässä saa mitään olutta!" — "Kuvitellaan vain mielessämme kahta kunnolleen täytettyä maljaa", huusi toinen, "niin että, ei muuta kuin — täytä ja juo!"